Kylläinen

 "Grrrrrrrrr". Vatsani kurnii. Minulla on armoton nälkä. Olen taas testaamassa omia rajojani ja olemustani. Viimeksi olen syönyt 24 tuntia sitten. Viiden minuutin päästä saan taas maistaa pienen näkkileivän palan kielelläni ja arvatkaa kuinka hyvältä se tuntuu? Paremmalta kuin mikään koskaan aikaisemmin maistamani näkkileipä.
                  Meillä on kaikkea. Elämme yltäkylläisyydessä. Syön niin paljon kuin haluan ja koska tahansa. Minua ei rajoita mikään himossani. Syöminen ei ole enää nautinto eikä ruoka saa sen ansaitsemaa kiitosta. Se on vain kalorimössöä, jonka tarkoitus on ruokkia kaikkivaltiasta ahmintakuningasta. Sanat syöminen tai ruoka eivät enää ole oikeita kuvaamaan tapahtumaa, vaan puhutaan mieluumminkin palamisesta ja polttoaineesta. Olemme yhä isompia sulatusuuneja, jotka polttavat itsensä hiljalleen loppuun.
                  Kun paastoan, tapaan taas vanhan ystävän, nälän. Nälkä on nykypäivänä kirosana ja ihmiset yrittävät syödä etukäteen, jottei nälkä pääsisi vierailulle. Sillä kun nälkä tulee kotiin pitkän tauon jälkeen, se lyö tuttavaltaan ilmat pihalle. Kiitos, tuota olen kaivannutkin, pudotusta takaisin maan pinnalle. Iskun kun kestää, nälkä menee pois. Se palaa takaisin tarkistamaan tilanteen aina parin tunnin välein, mutta aina hieman innottomampana. Lopulta se vain leijailee haileana parin metrin päässä näköpiirissä ja muistuttaa olemassaolostaan, muttei sorru enää väkivaltaan.
                 Kun saan ruokaa pitkän paaston jälkeen, jo pieni pala tekee minut kylläiseksi. Kun taas olen porsastellut, tarvitsen paljon enemmän saavuttaakseni sen saman tyytyväisyyden tunteen. Olen huomannut saman kaikilla elämän aloilla. Janoan sitä kokonaisvaltaista tunnetta, mutta se pakenee aina vaan kauemmaksi siitä mitä minulla sillä hetkellä on. Pitäisikö siis luopua kaikesta Buddhan opetusten mukaan? Mitä muuta on enää tehtävissä?
                 
                  Seilaan valtamertä päädystä toiseen liikkuvaa saarta etsien. Haluan löytää Atlantiksen ja tavata vanhempani. Siellä olla vapaa alimmista haluista, istua ihmetellä ihmeitä. Kuunnella kertomuksia kivikentaureista, laulaa lauluja liitävistä linnuista ja puurtaa pakertaa puun pintaa puhdistaen. Haluan vain kerran elämässäni todeta ääneen:
           "Kyllä, olen kylläinen."