Ylemmällä tasolla

'Olen kyllä kanssasi samaa mieltä tuosta kyseisestä tilanteesta kuvailemasi kontekstin huomion ottaen, mutta ylemmällä tasolla näen asian dramaattisen erilaisella tavalla. Katsos, mielestäni koko tämän keskustelun diskurssi ja vallitsevan yhteiskunnallisen paradigman subteksti puhuu kaikin mahdollisin tavoin väitettäsi vastaan.'
                    'Oletko tuota mieltä? Jos näin on, kuuntelen mitä suurimmalla mielenkiinnolla ja keskittyneisyydellä sekä avoimella mielellä argumentointisi.'
                    'Mielestäni looginen päättelyketjusi on kyllä itsessään rationaalinen ja loogisesti pätevä, eikä siihen minulla ole mitään kriittistä huomautettavaa. Sen sanottuani, haluankin tarkastella tämän esittämäsi ajatusrakenteen perustoja ja sen loogisia reunaehtoja, jotka määräävät sen pätevyysalueen.'
                   'Ymmärrän palautteesi lähtökohdat. Toki jatka vain, sait minut vieläkin innostuneemmaksi, jos se vain suinkin oli mahdollista.'
                   'Esittämässäsi skenaariossa tärkein huomio pitää kohdistaa kontekstin tarkasteluun. Kontekstilla me tarkoitamme koko vallitsen maailmantila huomioimista, sisältäen sekä fyysisen, psykologisen, tunteellisen, metafyysisen, ajallisen ja kaikki muut asiaan vaikuttavat voimat.  Saadakseni lainata antiikin suurta ajattelijaa Aristotelesta, nostan esille korkeamman tason moraalisen periaatteen. "Viisas ihminen tietää, milloin on moraalisesti oikein toimia sääntöjen vastaisesti." Tämän erittäin tärkeän ja painavan totuuden katson antavan meille kummallekin synninpäästön. Esittämässä yksittäistapauksessa toimittiin ilmiselvästi rehellisyyden ja viisauden nimissä ja kokonaisuudessa saatiin hyvää aikaiseksi. Sen sijaan laajemmalle yleistettynä tämä ajattelumalli ei antaisin suotavia tuloksia.'
                   'Puhut asiaa toverini. Olisipa hienoa, jos jokainen väittely päättyisi toteamukseen, että kumpikin oli oikeassa!'
                   'En nyt sanoisi niinkään, ystävä hyvä! Sillä jos kaikki olisivat aina oikeassa, niin kukaan ei olisi koskaan väärässä, eikä tällaisia syvällisiä keskusteluja syntyisi! Ja kyllä tämä maailma oikeamielisiä totuuden tuntevia opettajia kaipaa ohjaamaan vähempitietoisia oikeaan suuntaan.'
                 'Tottahan tuo. Mutta ylemmällä tasolla olisi tietysti mahtavaa, jos kaikki olisivat aina oikeassa kaikissa asioissa.'
                 'Ei tuota kiistää voi, mutta siihen päästään vain jos maailmassa on ainoastaan yksi ihminen jäljellä.'

Tieto on haurasta

Kirjoitan muistiin hulluja tekstinkappaleita ja pyrin jakamaan omaa tietouttani nykyihmisille ja tuleville olennoille. Mutta kauanko kirjoitukseni tulevat säilymään? Kuinka kauan voidaan tiedon ajatella voivan selvitä? Kauanko tämä kirjoitus tulee olemaan olemassa blogipalvelun kiintolevyllä? Jos tämä kirjoitus itsessään ei tuhoudu, niin säilyykö silti sen idea jonkin toisen ihmisen muistissa, josta se voidaan pelastaa? 
                             Salaisen tiedon säilyttämiseen vuosisatoja tarvitaan näkemykseni mukaan väistämättä salaseura. Tämä seura vaalii tiedonjyvästään ja opastaa sen oikeaan tulkintaan. Jos säilytettävän tiedonpalasen vain hautaisi jonnekin, se tulisi vääjäämättä tuhoutumaan luonnon tai tietämättömien ihmisten toimesta. Kyseessä pitää myös todellakin olla salaseura, koska liian ison ihmismäärän ylläpitämä tieto helposti vääristyy ihmisjoukon kasvaessa ja ajan saatossa. Siksi tieto säilyy parhaiten pienen asiaansa vihkiytyneen joukkion käsissä. Tieto tarvitsee myös ihmisen jatkuvaa suojelua tai se sammuu. Tämä juontuu siitä, että tieto on peräisin ihmisestä ja on olemassa vain ihmisen kautta. Olemme symbioosissa tiedon kanssa. Meitä ei ole olemassa ilman "tietoa" eikä "tietoa" ilman ihmistä. Tieto ilman ihmistä ei tarkoittaisi mitään. 
                             Joskus murehdin kaikkea ihmiskunnan kadottamaa tietoa. Platonin kadoksissa olevat kirjat, Aleksandrian kirjaston mittaamattomat salaisuudet, maya-intiaanien tuhotut kirjoitukset ja kaikki muut uskomattoman mielenkiintoiset teokset ovat kadonneet historian hämärään. Onkin oikeastaan aika uskomatonta, kuinka useiden vuosisatojen aikana kerätty tieto voi tuhoutua täysin yhdessä sukupolvessa. Ja sitten me ihimset joudumme keräämään kaiken saman viisauden taas uudestaan. Tämän estämiseksi, meidän pitää siis uuden tiedon keräämisen lisäksi keskittyä jo olemassa olevan tiedon suojelemiseen ja vaalimiseen. Muistakaamme siis opettajiamme ja alansa tuntevia ammattilaisia. Kaikki tieto ei myöskään ole pelkästään käsitteellistä. Myös esimerkiksi entisaikojen mestaritaiteilijoiden ja käsityöläisten uskomattomat käytännön taidot ja oivallukset on helppo unohtaa. 
                             Voidaan tietysti myös miettiä, että mikä tieto oikeasti on säilyttämisen arvoista? Mikä tieto on niin elintärkeää, että sen olisi aivan pakko selvitä tuleville sukupolville? Ohjeet ydinpommien purkamiseen, FB-viestilogit, parhaat kaunokirjallisuuden teokset vaiko tieto onnellisen elämän perusteista? Maailmassa on myös paljon turhaa informaatiota, jotka vain sekoittavat meitä ja vievät tilaa tärkeämmiltä ajatuksilta. Ehkä on hyväkin, etteivät kaikki roskaviestit ja kirjoitukset säily ikuisesti. Tämäkin kirjoitus saattaa monen mielestä täyttää roskan kriteerit, mutta toivon sen säilyvän niin kauan kuin se on relevantti. Ja ihmiskunnan huonon muistin tietäen se tarkoittaa hyvin pitkää aikaa.