Tieto on haurasta

Kirjoitan muistiin hulluja tekstinkappaleita ja pyrin jakamaan omaa tietouttani nykyihmisille ja tuleville olennoille. Mutta kauanko kirjoitukseni tulevat säilymään? Kuinka kauan voidaan tiedon ajatella voivan selvitä? Kauanko tämä kirjoitus tulee olemaan olemassa blogipalvelun kiintolevyllä? Jos tämä kirjoitus itsessään ei tuhoudu, niin säilyykö silti sen idea jonkin toisen ihmisen muistissa, josta se voidaan pelastaa? 
                             Salaisen tiedon säilyttämiseen vuosisatoja tarvitaan näkemykseni mukaan väistämättä salaseura. Tämä seura vaalii tiedonjyvästään ja opastaa sen oikeaan tulkintaan. Jos säilytettävän tiedonpalasen vain hautaisi jonnekin, se tulisi vääjäämättä tuhoutumaan luonnon tai tietämättömien ihmisten toimesta. Kyseessä pitää myös todellakin olla salaseura, koska liian ison ihmismäärän ylläpitämä tieto helposti vääristyy ihmisjoukon kasvaessa ja ajan saatossa. Siksi tieto säilyy parhaiten pienen asiaansa vihkiytyneen joukkion käsissä. Tieto tarvitsee myös ihmisen jatkuvaa suojelua tai se sammuu. Tämä juontuu siitä, että tieto on peräisin ihmisestä ja on olemassa vain ihmisen kautta. Olemme symbioosissa tiedon kanssa. Meitä ei ole olemassa ilman "tietoa" eikä "tietoa" ilman ihmistä. Tieto ilman ihmistä ei tarkoittaisi mitään. 
                             Joskus murehdin kaikkea ihmiskunnan kadottamaa tietoa. Platonin kadoksissa olevat kirjat, Aleksandrian kirjaston mittaamattomat salaisuudet, maya-intiaanien tuhotut kirjoitukset ja kaikki muut uskomattoman mielenkiintoiset teokset ovat kadonneet historian hämärään. Onkin oikeastaan aika uskomatonta, kuinka useiden vuosisatojen aikana kerätty tieto voi tuhoutua täysin yhdessä sukupolvessa. Ja sitten me ihimset joudumme keräämään kaiken saman viisauden taas uudestaan. Tämän estämiseksi, meidän pitää siis uuden tiedon keräämisen lisäksi keskittyä jo olemassa olevan tiedon suojelemiseen ja vaalimiseen. Muistakaamme siis opettajiamme ja alansa tuntevia ammattilaisia. Kaikki tieto ei myöskään ole pelkästään käsitteellistä. Myös esimerkiksi entisaikojen mestaritaiteilijoiden ja käsityöläisten uskomattomat käytännön taidot ja oivallukset on helppo unohtaa. 
                             Voidaan tietysti myös miettiä, että mikä tieto oikeasti on säilyttämisen arvoista? Mikä tieto on niin elintärkeää, että sen olisi aivan pakko selvitä tuleville sukupolville? Ohjeet ydinpommien purkamiseen, FB-viestilogit, parhaat kaunokirjallisuuden teokset vaiko tieto onnellisen elämän perusteista? Maailmassa on myös paljon turhaa informaatiota, jotka vain sekoittavat meitä ja vievät tilaa tärkeämmiltä ajatuksilta. Ehkä on hyväkin, etteivät kaikki roskaviestit ja kirjoitukset säily ikuisesti. Tämäkin kirjoitus saattaa monen mielestä täyttää roskan kriteerit, mutta toivon sen säilyvän niin kauan kuin se on relevantti. Ja ihmiskunnan huonon muistin tietäen se tarkoittaa hyvin pitkää aikaa.