Appelsiini

"Joie de viere", sanoi mies. Hän oli juuri maistanut appelsiinia. Hän mietti sitä. Millaista olisi olla tuollainen "kiinan omena"? Olla keltainen, pyöreä ja mehukas sisältä. Kasvaa pienestä suureksi auringon voimalla. Tällä hetkellähän tämä keltainen pallo hänen kädessään oli hänen oma henkilökohtainen aurinkonsa. Se säteili hänen sisällään lämpöä, jopa rakkautta. Nyt hän ymmärsi miksi egyptiläiset palvoivat aurinkoa.

"Viisas kansa", mies tuumi. Hohtaa keltaisuutta, melkein sokaisevaa valoa. Mutta hän ei pelännyt katsoa sitä. Mitä hän onkaan oppinut appelsiinilta. Pyöreys on hyvä ominaisuus, kuten keltaisuuskin, kunhan on sisältä hyvä ja makea. Jos putoaa puusta, minut nostetaan. Ja syödään. Siirrän vaan energiani, elinvoimani, keltaisuuteni, pyöreyteni eteenpäin. Ja appelsiineja on paljon ja lisää tulee. Maailman mehukkuus on vakio.

Viimeiset puraisut ja jäljellä on vain kuoret; Niistä kasvaa uusia appelsiineja. Ehkä jopa omena, kunhan se on pyöreä ja hyvä. Ja kun on appelsiini, on melko suurella todennäköisyydellä hyvä. Sehän ei ole appelsiinille vaikeaa. Pitää vain olla keltainen, pyöreä ja mehukas sisältä.

Säännöt

oi guinka kaunista! Maialma on ihana Paikka! TMikä ei voi olla kauniinpaa kuin eletty elama eläväisyys! Kauniinpaa kuin walon waloisuus ja leivän leipoisuus! Kaikki asiast hohtavat niinden syvintä sieulukkuutta!.

Coko maailma ja jokainen lokiigga ja seuraus on suuremoinen... Zäännöt ja sääntöjenmukaisuus on kaunista, mutta vielä kauniiinpaa ovat asiat, joita "säännöt" eivät pysty vangitsemaan! A-siat joiden woima o liian suurta, joiden olemys liian olewaista,, laitettavaksi tiettyjen raamien sisään

jotta isnut odedaan vakavasti, Zinun pitää kirjottaa jotain goherenttia. Jötain jossao n järkeä. Jotakin, joka tottelee Meidän yhdeisesti sobimiamme sääntöjä. Asia, joka on formaatissa, joka on toisilel aikaizemmin tuttu. He pääsewät siihen suoraan giinni. MUtta. Jos näet jotain, joka eroaa totutusttusta, se on uutta ja vaikyaa. Jas nyt sitä on vaikeampi gäsittää,, ymmärtää?

JJa gun se azia alkaa kadota yhä kaueammas ja kaueammas ja kaueammas tutusta ja durvalisesta ja yhtisestä ja hallutust ja Gauniista ja mykavasta ja Walöisaasta ja iähestyy joddain pimeä, epämääräistä ,, kylma, tundemtatonta ja näätä . Mytä teet=?

Dydtkitko, duttustuco, tpaatho wden tüttavän, luutko uuden ajatus-yzdäväyyten? Wai katskotko kavuas ja toyvöt caverim gathoawa? Nätkcö sen midä haljuyt wai sem mida ö ?

TDedättekö, gun ozzaa jöncu aziaan hywii, woy cutszua idseään Mesztarixsi? Min em cutsu itzeny maeztroksi, maaa ilma cutszyy mynnua. Maailma cutszuu mynnua

Dialogi tekijänoikeuksista vuonna 3037

On kuuma ja hiljainen päivä vapaaplanetta Dionyssoksen pääkaupungissa Heliopolissa. Planeetan vuosikalenterissa on juuri siirrytty kahden auringon vaiheeseen, jossa kaksi aurinkoa korventavat maan pintaa koko 35-tuntisen päivän eikä loppua helteille löydy seuraavaan seitsemään kuusykliin.
    Kaupungin kaduilla leijuvat vain kiireisimmät bisnesmiehet ja bisnesmuukalaiset sekä muutamat epämääräisemmät olennot, joihin tavalliset kansalaiset eivät tee mielellään tuttavuutta. Näiden jo mainittujen olioiden joukossa liikkuu kuitenkin myös eräs harvinaisuus, jonka kaltaisia ei yleensä nähdä täällä galaksin turmeltuneella puolella. Katuja partioi Robotti-Sokrates, mallia Echelon Delta.
    Robotti-Sokrates liikkuu katuja eteenpäin hitaasti, mutta määrätietoisesti etsien sopivaa kohdetta. Se on malliltaan vanhentunut ja ohjelmistoltaan päivittämätön, sen plasmamoottori on lähes rikki ja ulkopinta naarmujen ja lian peitossa, mutta sen toiminta-logiikka ja päättelyalgoritmit olivat ja ovat edelleen alansa parhaimmistoa. Tässä mallissa on myös asennettuna kalliimpi lisäpiiri, joka lisää keskustelun sävyn miellyttävyyttä kahdellakymmenellä prosentilla.
    Sokrates löysi kohteensa. Ränsistyneen 200 -kerroksisen Capitcomin pääkonttorin varjossa eräs pukuolento pelailee uusinta versiota Löysistä Linnuista. Olento on humanoidi, mutta siinä on selvästikin parin eri lajin sekoitusta, ehkä myös hieman koneosia. Sokrates lataa sähkökeuhkonsa kondensaattorit täyteen varausta ja aloittaa keskustelun.

Sokrates: "Hei ystävä! Mitäs pelailet?"
Pukuolento: "Mitä sä haluat? Jos koitat pummia tai myydä jotain niin lähe heti vetää."
Sokrates: "En suinkaan halua sinulta yhtikäs mitään, ystävä hyvä! Kunhan vain muutaman sanan  ja ajatuksen mielelläni kanssasi vaihtaisin!"
Pukuolento: "No kai multa pari minuuttia aikaa löytyy."
Pukumies nosti katseensa ja sulki pelinsä.
Sokrates: "Huomasin, että pelasit juuri suosittua Löysät Linnut-peliä, eikö totta?"
Pukuolento: "Joo, pitää paikkansa."
Sokrates: "Eikös se peli olekin vain kopio koko galaksin tuntemasta Lentävät Linnut-pelistä?"
Pukuolento: "Taitaa olla joo."
Sokrates: "Peli on siis suora kopio jonkun toisen tekemästä pelistä. Oliko kopio-pelin tekijöillä mielestäsi oikeus kopioida jonkun toisen keksimää ideaa?"
Pukuolento: "Hmm. Vaikeaa sanoa. Muistan lukeneeni, että alkuperäisen pelin idean loi p2p-verkon muodostama keinoäly. Joten onko idea sitten tämän keinoälyn, keinoälyn kehittäjän, vai yksittäisen p2p-verkon solun omistajan vai onko idea sittenkin julkista omaisuutta? Mielestäni tuollaisissa tapauksissa ei tekijänoikeutta ole lainkaan."
Sokrates: "Eli mielestäsi jos idea on syntynyt jollain muulla tavalla kuin yksittäisen elävän olennon päästä, tekijänoikeuksia ei ole?"
Pukuolento: "Kyllä, tuota mieltä minä olen."
Sokrates: "Sanoisitko siis myös, että roboteilla ei ole tekijänoikeuksia luomuksiinsa?"
Pukuolento: "Sanoisin kyllä."
Sokrates: "Huomasin, että teillä itsellännekin näyttäisi olevan ajatusboosteri asennettuna vasempaan ohimolohkoonne, näinkö oikein?"
Pukuolento: "Ai tämä? Joo kyllä, se auttaa minua 4D-sudokujen täyttämisessä."
Sokrates: "Onko sinulla tekijänoikeudet omiin töihisi?"
Pukuolento: "Hassu kysymys, tietysti on."
Sokrates: "Mutta taisitte juuri sanoa, että roboteilla ei ole tekijänoikeuksia, mutta tehän olette itsekin osittain robotti."
Pukuolento: "Voi jestas! Niinpäs sanoin ja niinpäs olenkin! Nyt minä puhuin itseni solmuun. Onpas tämä noloa."
Sokrates: "Älkää suotta nolostuko. Ilahdutitte ja viisastutitte sekä itseänne että minua tällä keskustelulla. Pitäkää jatkossakin mielenne avoinna ja muistakaa, että tekijänoikeudet suojaavat myös robottien, keinoälyjen, neuroverkkojen ja kaikkien Yhdistyneitten Galaksien ensimmäisessä artiklassa määriteltyjen tietoisuutta kokevien olentojen tekeleitä."
Pukuolento: "Kiitos robotti ajatuksistasi, mutta mun pitää nyt jatkaa duuniin. Pitää saada tänään myytyä vielä pari avaruusjahtia!"
Pukuolento lähti kävelemään katua eteenpäin kohti uudempaa toimistorakennusta ja Sokrates jäi hetkeksi paikalleen. Se merkitsi muistipiiriinsä tiedot keskustelusta ja lähti taas kulkemaan katuja pitkin kuumien aurinkojen paisteessa.
    Kaduilla kulki paljon tietämättömiä ihmisiä ja Sokrateen akut olivat täynnä.
"Piratismi on vain tekijänoikeustiedon puutetta", se ajatteli lähtiessään metsästämään seuraavaa keskustelukumppania.

Kahdeksan kiintopistettä

En ole koskaan uskonut pitkiin puheisiin ja toisten ajan tarpeettomaan tuhlaukseen ja siksi olenkin tiivistänyt kaiken sanottavani kahdeksaan lauseeseen. Kahdeksan kiintopistettä, olkaa hyvä.

Jokainen meistä tarvitsee apua ja tukea jossain elämämme vaiheessa, ja on meidän jokaisen tehtävänämme antaa tätä tukea muille, kun he sitä tarvitsevat. Rohkeutemme punnitaan siinä, että uskallamme tehdä oikeita tekoja silloinkin, kun kaikki olosuhteet ovat meitä vastaan. Aina tulee löytymään ilonpilaajia ja itsekkäitä ihmisiä, mutta he tietämättään sahaavat omaa oksaansa eikä heille ole pehmeää tietä maahan. Älä ole heille julma, vaan ohjaa heitä oikeaan suuntaan ja yritä omilla toimillasi näyttää esimerkkiä. Äläkä koskaan unohda rakkautta, vaikka se voikin välillä lymytä kaukana piilossa. Sillä suurinta tässä maailmassa on rakkaus, oli se sitten rakkaus puolisoaan kohti, rakkaus vanhemmilleen, rakkaus ystävilleen, rakkaus työhön, rakkaus harrastuksiin tai rakkaus tähän maailmaan. Anna tämän rakkauden antaa sinulle juuret ja syyn elää joka päivä täysillä, tehdäksesi elämästäsi täysin sen arvoinen, jonka se todella ansaitsee. Kiitos.

Aivorakenteen näivettäminen yksinkertaisilla ajatuksilla

Jos ihminen on liian kauan ajatellut vain yksinkertaisia ajatuksia kuten leivänpäälle laitettavan juustoviipaleen kulmaa, lenkkipolun valojen outoa hehkua, mahan kurinan syntyä tai kirsikan makuisen kolajuoman koostumusta, aivot surkastuvat. Aivot toimivat kunnolla, jos ne saavat mielekkäitä aivopähkinöitä idearuoaksi ja jos älynystyröitä jumpataan säännöllisesti. Syntyy suuria ajatuksia. Wau.

                             Kun ajattelun suurin keila on oikealla taajuudella ja kaikki ulkomaailma suodattuu puhtaasti sisimpään olemukseen, kaikki on hyvin. Asiat tuntuvat aidoilta ja oikeilta. Asiat ovat hyvin lähellä ja ne herättävät tunteita eivätkä jää läpinäkymättömän suojakentän vangiksi.

                             Pitää vaan kirjoittaa ja kirjoittaa. Ei saa lopettaa. Pitää kirjoittaa ja kirjoittaa. Pitää taitoa harjoittaa. Aitoutta, joka on karvasta ja karvaista. Pitää jatkaa ja jatkaa.

Tauot ovat yliarvostettuja.

Pitää vaan kirjoittaa. Vaikka ei olisi mitään sanottavaa. En voi antaa aivojeni näivettyä.

Itsensä rakentaminen

Aloitan käsistä. Jokainen hermo ja nivel paikoilleen. Suunnittelen jokaisen sormen pituuden ja paksuuden millintarkasti. Käytän erityisen paljon aikaa viimeistelläkseni sormenjäljet. Teen jokaisesta painalluksesta uniikin lihalabyrintin, joiden jälkiä muut saavat ihastella. Lopuksi pistän kynnet paikalleen. Ne näyttävät terveiltä.

                             Siirryn jalkoihin ja otan mallia antiikin kreikasta. Haluan kreikkalaisen mallin ja pienen isovarpaan. Jalkapohjan kaari unohtuu ja minusta tulee lättäjalka Akilleen kantapäällä. Siitä ylöspäin sääret, polvet ja reidet. Ei länkisääriä eikä sisäänpäin kääntyviä polvia, vaan suorat linjat ja reiden sivufileiden pitää pullottaa juuri oikealla tavalla.
                             Rakennan torson vatsalihaksilla ja sisäelimillä. Maksasta teen erityisen kestävän ja rintalihaksista isot. Selkään selkälihakset kohtuullisella v-mallilla ja päälle hartialinja ja niskalihakset. Sikaniskaa en kaipaa, mutta kynäniskakaan ei ole toivottava. Seuraavaksi pyöreät olkapäät, joihin kiinnittyy ojentaja ja hauis. Haluan hauiksen päälle yhden suonen, joka tulee rasituksessa esiin. Siihen vielä kyynärvarret ja kiinnitän paikalleen valmiit kädet. Hartioiden suhde vyötäröön on 0.6.
                             Kaiken kruunuksi kiinnitän sopusuhtaiseksi suunnitellun pään. Sitten taidankin olla valmis. Eikun hups! Taisin unohtaa jotain!