Aivorakenteen näivettäminen yksinkertaisilla ajatuksilla

Jos ihminen on liian kauan ajatellut vain yksinkertaisia ajatuksia kuten leivänpäälle laitettavan juustoviipaleen kulmaa, lenkkipolun valojen outoa hehkua, mahan kurinan syntyä tai kirsikan makuisen kolajuoman koostumusta, aivot surkastuvat. Aivot toimivat kunnolla, jos ne saavat mielekkäitä aivopähkinöitä idearuoaksi ja jos älynystyröitä jumpataan säännöllisesti. Syntyy suuria ajatuksia. Wau.

                             Kun ajattelun suurin keila on oikealla taajuudella ja kaikki ulkomaailma suodattuu puhtaasti sisimpään olemukseen, kaikki on hyvin. Asiat tuntuvat aidoilta ja oikeilta. Asiat ovat hyvin lähellä ja ne herättävät tunteita eivätkä jää läpinäkymättömän suojakentän vangiksi.

                             Pitää vaan kirjoittaa ja kirjoittaa. Ei saa lopettaa. Pitää kirjoittaa ja kirjoittaa. Pitää taitoa harjoittaa. Aitoutta, joka on karvasta ja karvaista. Pitää jatkaa ja jatkaa.

Tauot ovat yliarvostettuja.

Pitää vaan kirjoittaa. Vaikka ei olisi mitään sanottavaa. En voi antaa aivojeni näivettyä.

Itsensä rakentaminen

Aloitan käsistä. Jokainen hermo ja nivel paikoilleen. Suunnittelen jokaisen sormen pituuden ja paksuuden millintarkasti. Käytän erityisen paljon aikaa viimeistelläkseni sormenjäljet. Teen jokaisesta painalluksesta uniikin lihalabyrintin, joiden jälkiä muut saavat ihastella. Lopuksi pistän kynnet paikalleen. Ne näyttävät terveiltä.

                             Siirryn jalkoihin ja otan mallia antiikin kreikasta. Haluan kreikkalaisen mallin ja pienen isovarpaan. Jalkapohjan kaari unohtuu ja minusta tulee lättäjalka Akilleen kantapäällä. Siitä ylöspäin sääret, polvet ja reidet. Ei länkisääriä eikä sisäänpäin kääntyviä polvia, vaan suorat linjat ja reiden sivufileiden pitää pullottaa juuri oikealla tavalla.
                             Rakennan torson vatsalihaksilla ja sisäelimillä. Maksasta teen erityisen kestävän ja rintalihaksista isot. Selkään selkälihakset kohtuullisella v-mallilla ja päälle hartialinja ja niskalihakset. Sikaniskaa en kaipaa, mutta kynäniskakaan ei ole toivottava. Seuraavaksi pyöreät olkapäät, joihin kiinnittyy ojentaja ja hauis. Haluan hauiksen päälle yhden suonen, joka tulee rasituksessa esiin. Siihen vielä kyynärvarret ja kiinnitän paikalleen valmiit kädet. Hartioiden suhde vyötäröön on 0.6.
                             Kaiken kruunuksi kiinnitän sopusuhtaiseksi suunnitellun pään. Sitten taidankin olla valmis. Eikun hups! Taisin unohtaa jotain!