Hampaiden louskuttaminen

Taannun. Taannun evoluutioaskeleita hitaasti taaksepäin. Olen ensin hominidi ja sitten hetken päästä alkulima. Räkäklöntti suorastaan sanoen. Minun muotoni ei ole rajoittunut ihmiskehon järjestäytyneeseen rakenteeseen, minulla ei ole tarkoin määriteltyjä rajoja. "Ihoni" on kalvo joka väreilee. Ja minä en louskuta hampaitani vaan imeskelen. 
                             Tämähän on mielenkiintoista. Voin jakaa tietoa muiden limojen kanssa kosketuksen avulla. Omat ravintoaineeni otan suoraan solukalvon läpi liemestä, jossa olen miljardien samanlaisten limojen kanssa. Olemme yksilöitä, mutta samalla jokin yhdistää meitä. Tuntuu kuin meillä olisi jaettu mieli. Jokaisen liike vaikuttaa muihin jollain tuntemattomalla tapaa. Minussa on silti jotain yhteistä myös ihmisen kanssa. Monet geeneistäni ovat samoja. Olemme toisaalta niin kaukana toisistamme, ja silti meillä on niin paljon yhteistä vaikkemme sitä tajuakaan. 
                             Minun on helppo olla tyytyväinen. Kun ei ole käsitettä ajasta tai ruumiillisista tarpeista tai mistään muustakaan mikä rajoittaa minua, olen tyytyväinen kuin minun ohjelmoitu alkukantainen palkitsemisjärjestelmäni niin sanoo. Vai onko minulla edes sellaista? Jonkinlaisen kutinan minä tunnen lonkerossani. Ehkä se on vain kuvitelmaa tai toisen liman hierontaa. Mitä nyt tapahtuu! Minä taannun vieläkin! 
                             Olen tuntemattomassa laboratoriossa. "Minä" olen vain kasa geenejä, joita kasataan keinotekoisesti luodun solun tuman sisälle. Tuntemattoman rodun edustajat vieraalta planeetalta ovat hädissään. Heidän planeettansa tulee tuhoutumaan lyhyen ajan kuluttua. Sitä ennen he laittavat oman perimänsä sekä koko kulttuurinsa tiedon tämän bakteerin geenin sisälle. He lähettävät bakteerit avaruusaluksillaan muihin aurinkokuntiin ja näin yrittävät säilyttää elämän elossa tässä universumissa. Geeneissä on määrätty evoluution suunta. Geeneissä on myös sisällytetty koko tämän kansa kokoama tieto. Ihmisenmuoto on saman muoto kuin tällä rodulla ja tämä muoto ei siis ollut sattumaa. Kun me ratkaisemme kaiken soluun ja perimään tallenetun tiedon, me ratkaisemme oman alkuperäme arvoituksen. Ja kun viimeinen prosentti tutkitaan, geeneistä katsoo takaisin Jumala. Tällöin koko ohjelma nollautuu alkuun ja me aloitamme alusta. Taannun-