Ne lähestyvät. Voin kuulla niiden äänet ja askeleet. Yritän
liikkua nopeammin, mutta olen jo voimieni äärirajoilla. En tiedä kuinka kauan
jaksan. Kuuluu aseen laukaus ja menetän tajuntani.
Herään
ja koko kehoani sattuu. En näe mitään, mutta en tiedä johtuuko se pimeydestä
vai siitä, että silmäni eivät enää toimi. Olen jossakin sisällä eikä tilaa ole.
Vaivun uneen ja toivon parasta.
Määräämättömän ajan kuluttua näen valon. Minut vapautetaan kotiani muistuttavaan paikkaan.
Näen myös pari ystävääni, mutta enimmäkseen uusia tuttavuuksia. Tämä on
totisesti outo paikka. Täällä minulle tuodaan tarvitsemani naamani eteen eikä täällä
ole vihamiehiä. Toisaalta tämä paikka on hyvin pieni verrattuna aikaisempaan
asuinpaikkaani. En myöskään tiedä, mitä toisella puolella tuijottavat oudot
olennot tekevät. Ehkä he odottavat oikeaa hetkeä iskeäkseen?
Minulle
annetaan erilaisia tavaroita. Ymmärrän heti, kuinka käyttää näitä työkaluja ja
huomaan vangitsijoitteni tyytyväiset ilmeet näyttäessäni osaamistani. Ovatpas
he tyhmiä? Jopa tällainen pieni esitys saa heidät tyytyväisiksi, yksinkertaista
väkeä tosiaan.
Elämäni
on täällä oikeastaan aika helppoa. Kaikki minulle tuodaan, kaikki minulle
annetaan. Minun tarvitsee vain esittää pieni roolini ja tämä koneisto toimii
moitteettomasti. Kun keskityn tähän hetkeen, olen tyytyväinen. Jokin sisälläni
tosin vaivaa minua. Aluksi en sitä huomannut, mutta öiden hiljaisina hetkinä,
silmieni ollessa ummessa rauhallisesti maatessani, mutta ei vielä nukkuessani se
outo tunne tulee esiin. En ole valmis. Tarvitsen jotain. Sisäisen konfliktin,
jonka ottaa omaksi hoidettavakseni. Asiani ovat liian hyvin.
Paradoksiaalista.
Kun menee huonosti, haluaisi kaiken vain olevan hyvin, kaiken plaavaan
ennalleen tavalliseksi arjeksi. Kun sitten arki palaa, siihen kyllästyy. Miten
sitä oppisi arvostamaan niitä pieniä iloja?
Eräänä
päivänä toiselle puolelle ilmestyy uusi kiinnostava hahmo, joka näkee minut
tekemässä temppujani. Hänen katseensa kiinnittyy minuun ja hänen sormensa
osoittaa minua. Hetkeä myöhemmin olenkin hänen asuinpaikassaan ja hänen
rakkautensa kohteena. Nyt elämä ei ole enää niin säännöllistä. Arki on
epäselvempää, sen rajat liikkuvat. Uneni on tyyntä ja minulla tuntuu elämässä
olevan jotain uutta. Minulla tuntuu olevan syy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti