Kiihko

Se on minussa. Olen eläin. Näytän kulmahampaani ja minussa on niin paljon elämää. Osaan kaiken, voin tehdä mitä haluan enkä kuole koskaan. Kiihko on vallannut minut.

Menen kirjastoon ja luen mielenkiintoista kirjaa filosofiasta. Tämä miellyttää minun aivotoimintaani ja voin kehua itseäni. Olenpa minä fiksu. Mutta alimmalla tasolla olen eläin, joka ei saa tyydytystä abstraktista ajattelusta eikä koko maailman viisaimpien ihmisten lauseista. Haistan vain lihan. Vain liha voi minut tyydyttää.

Kuljen kadulla ja näen mielenkiintoisen näyn. Tiellä ohikulkevan auton kyljessä on kuva. Väärä kuva väärässä paikassa ja vaistoni ovat heränneet. Aivoni menevät lukkoon ja tilani alkaa muuttua. Muutos on nopea muttei kivuton. Kiihko on taas vallannut minut.

Joskus kun olen yksin ja uupunut, se on muualla. Hetken ajan luulen sen kadonneen ja taas olen pian väärässä. Se on osa minua, halusin tai en. Ja välillä en halua, välillä en voi muuta kuvitellakaan.

Kun juttelen sinulle lempiravintolastani lauantaipäivänä rannalla ja sinä mainitset kielletyn sanan, minä jäädyn. Katson sinua silmiin ja sinä et ymmärrä minua. Katseeni näyttää sinulle oudolta, kuin toisesta maailmasta ja niin se onkin. Minut on vallannut kiihko ja meidän kommunikaatiomme on päättynyt. Tämän jälkeen se mitä tapahtuu ei riipu sinusta.

Kaikki riippuu minusta. Kiihkokin.