Koskettele toisia ihmisiä

Tämä kirjoitus kertoo toisten ihmisten koskettamisesta. En puhu vertauskuvallisesta ihmisen lietsomisesta kiihottavimpiin mielikuviin, vaan tarkoitan kirjaimellista ihmiskäden kosketusta toiseen ihmiseen. Kosketus voi todellakin olla yksi suurimmista voimistamme. Sen avulla jaamme pienen hyppysen omaa elinvoimaamme toisille ihmisille. Se lämmittää mielen ja sydämen, on erottamaton osa ihmiskokemusta. Voitko kuvitella äitiä joka ei antaisi lämpöään lapselleen tai kavereita, jotka eivät heittäisi ylävitosia?

                             Kun ihminen tuntee toisen kosketuksen, hänen aivonsa erittävät mielihyvähormonia. Sekä koskettaja että kosketettava tuntevat olonsa paremmaksi. Tutkimuksissa on useasti todettu, että ihmisille, joita kosketettiin keskustelun lomassa huomaamattomasti käsivarteen jäi parempi mielikuva koskettajasta kuin jos kosketusta ei ollut. Jälkikäteen kysyttäessä vain 30 prosenttia ihmisistä edes oli huomannut kosketuksen. Silti selvästi kaikilla kosketetuilla oli jäänyt parempi kuva ihmisestä kuin vertailuryhmällä. Siis jopa alitajuntamme ymmärtää kosketuksen päälle. Tämä yksityiskohta on osa sitä, että ihmisten välisestä kommunikoinnista on puheen ja sanojen osuus hyvin pieni. Kehonkieli, ilmeet ja kosketus kaikki luovat kuvaa sinusta. Kosketa siis toista ja anna itsestäsi positiivisempi kuva.

                              Me kaikki tarvitsemme kosketusta. Et voi koskaan päästä täysin samalle aaltopituudelle toisen ihmisen kanssa, jos ette ole kosketusetäisyydellä. Vaikka on olemassa puhelimet ja kuvapuhelut, ei se silti vain onnistu. Sillä ilman fyysistä elementtiä juttelet osaksi vain oman mielikuvitelmasi kanssa, mutta et lihallisen olennon kanssa. Vaikka aivot olisivatkin kuin synnytyksessä erotetut kaksoset, myös kehon pitää saada osansa juhlista. Onko kädenpuristus yhteensopiva? No, kai taputus olallekin lasketaan.

                             Hysteerikot voivat olla rauhassa. Kun puhun kosketuksesta, puhun siitä, kun toinen olento jakaa omaa hyvää oloaan toiselle rehellisesti toista kunnioittaen ja ystävyyttä syventäen. En puhu tuhoavasta tai satuttavasta kosketuksesta, oikean ja väärän eron saatte itse järkeillä. Kuitenkin, jos toinen antaa yhdenkin merkin kosketuksen kaipuusta, ota riski. Se todennäköisesti palkitsee molemmat. Jos taas vielä pelkäät toisia ihmisiä, ota paremmin selvää siitä kuka olet. Jostain kai löytyy syy siihenkin pelkoon.

                             "Mutta en minä voi toisia ihmisiä kosketella, vaikuttaisin vain oudolta hyypiöltä - Ei suomalaisessa kulttuurissa ole sallittu kosketella toisia ihmisiä!" Väärin. Monien asioiden sallittavuus riippuu kontekstista ja kosketuksen kohdalla tämä pitää erityisen hyvin paikkansa. Jos jo tavallinen jutustelu toisten kanssa aiheuttaa hikipisaroita ohimollesi, niin kannattaa hio sosiaalisia taitojasi ennen kuin siirryt kosketteluun. Se on kyllä osittain korkeamman tason taidetta, mutta jokainen voi oppia perusasiat. Esimerkiksi voit kertoa hauskan tarinan ja samalla kun kerrot vitsin lopetusta hiljennät puhenopeuttasi ja lopulta pamauttaessasi naurupommin taputat vaivihkaa kaveriasi olkapäältä. On jopa outoa kuinka ihmiset todellakin hyväksyvät kaikenlaiset kosketukset, jos ne tuntuvat luonnollisilta eli kuuluvat kontekstiin. Mitä enemmän pystyt luomaan itsestäsi luotettavan kuvan ja saat aikaan oikeanlaisen tunnelman, sitä helpommin muut sinun kosketuksesi hyväksyvät.

                             Mene ja kosketa. Koskettele tuntemattomia ihmisiä. Kosketa bussikuskia, kauppiasta, hyvänpäiväntuttua, ystävää ja tietenkin itseäsi. Muista myös se, ettei itsensä koskettaminen korvaa toista ihmistä, ei vaikka kuinka olisi harjoitellut.