Divaani Divaani

Katsellessani erilaisia tuoleja, sänkyjä, pöytiä ja sohvia, minut on aina yllättänyt yksi ajatus. Vaikka huonekalut vaihtelevat suunnattomasti eri värien, muotojen ja kokojen puolesta, minusta on aina tuntunut, että jotakin puuttuu. Maailmassa on virhe. Puuttuva rengas, joka on sängyn ja tuolin välissä. Viime viikolla vieraillessani eräässä isossa huonekaluliikkeessä, löysin vihdoin tuon puuttuvan palan. Eräässä kaupan kulmassa nökötti vaiteliaan uljaana purppuran värinen divaani. Sen vivahteikas väri ja muoto. Kankaan pehmeys ja intohimo. Ah, mikä täydellisyys! Näky lumosi minut heti ja olin koukussa.

                             Rupesin divaanien sanoman lähetysmieheksi. Saarnaan divaanien ilosanomaa väsymättömästi niin tutuille kuin tuntemattomillekin. Divaanin ylivertaisuuteen on monta erinomaista syytä, joten kerron tässä vain muutaman. Divaanilla voi loikoilla juuri sopivassa asennossa, joka tukee niskaa, mutta samalla yläkroppa pysyy tarpeeksi pystyssä mahdollistaen elämästä nauttimisen. Sen lisäksi, että divaani hivelee optimaalisesti selkääsi, se vie sinut mielessäsi antiikin Kreikkaan ja Roomaan. Kuvittele olevasi etuoikeutettu ylimys, joka makailee divaanilla viiniä litkien ja rypäleitä rouskuttaen. Samalla kauniit palvelijatytöt esittävät eroottisia tanssejaan suitsukkeiden täyttämässä salissa. Ah, kuinka jumalaista!
                              Minun divaaniherätykselläni on ollut koko elämäni kannalta monenlaisia vaikutuksia. Se sai minut ajattelemaan positiivisemmin ja tutkailemaan asioita eri kantilta. Ymmärsin myös, että maailmassa on monia, jotka eivät ymmärrä divaani-rakkauttani, ja jotkut suorastaa halveksuvat sitä. Heille divaani edustaa äärimmilleen vietyä hedonistisuutta ja elämästä nauttimista. Minulle divaani kyllä tarkoittaa nautintoa, mutta kohtuullista nautintoa, joka hivelee takapuoltani. En tosin anna näiden vääräoppisten fariseusten vaikuttaa rakkauteeni, vaan rakastan jokaista divaania entistä enemmän. Jättäkää divaanit rauhaan!

                             Divaani sai minut ajattelemaan myös omaa huonettani uudesta näkökulmasta. Mitä jos rakentaisin koko huoneeni divaanin ympärille? Divaani keskelle huonetta ja kaikki muut huonekalut palvelisivat sitä. Nukkuisin, söisin, lukisin, surffaisin koskaan liikkumatta pois jumalaiselta divaaniltani. Ainoastaan ihmisen luontaiset tarpeet pitäisi tyydyttää muulla tapaa, koska liian en jaksa alentua. Minä olen itse ylijumala Zeus, ja minun divaanini on minun Olympos-vuoreni! Ah, kuinka ylevää!

                             Uskon, tai oikeastaan tiedän, että jos kuoleman jälkeen on elämää, siellä on myös divaaneja. Paratiisissa on jokaisella oma kaunis divaaninsa. Siellä on myös lentäviä divaaneja. Olen jo nähnyt omani unessa. Paratiisissa minulla on pronssisen värinen lentävä divaani, joka puhuu. Sen nimi on Joonatan, ja se oli aikaisemmin Julius Caesarin divaani. Caesarin juhlista muistoni on pari viinitahraa divaanin alaosassa. Minusta ne antavat vain enemmän luonnetta Joonatanille. Yhdessä me lentelemme ympäri paratiisia, Joonatanin kertoessa minulle tarinoita antiikista ja kaikista oudoista tapahtumista. Pysähdymme matkoillamme Grand Canyonissa sekä Vapauden Patsaan päällä, ja kierrämme Eiffelin tornin seitsemän kertaa. Mistä sitten tiedän, että tämä paikka on varmasti olemassa, ja että se todellakin on paratiisi? Tietysti, koska jos siellä ei olisi divaaneja, niin se olisi nimeltään helvetti. Saatanahan istuu valittaen karkealla valtaistuimellaan, mutta minä vain loikoilen rauhassa jumalaisella divaanillani.

Pehmeä divaani