Täydellisen esseen kirjoittamisen sietämätön keveys

Luet tätä tekstiä, koska sinun pitää kirjoittaa essee. Luultavasti äidinkielenopettajasi on käskenyt sinua kirjoittamaan esseen näkemästänne elokuvasta Koirankynnenleikkaaja, ja sinä olet liian laiska opetellaksesi kirjoittamaan. Olet tullut juuri oikeaan paikaan. Tosin minä en aio opettaa sinulle miten hyvä essee kirjoitetaan, sitä ei vain voi opettaa. Hyvän esseen kirjoittamista voi kyllä harjoitella, ja sitä pitääkin harjoitella, jos lähtötaso on nolla. Minä voin tosin osoittaa sinulle suuntaviivat, joiden avulla esseen kirjoitus onnistuu ja näytän myös ne pikkukikat ja koukut, joilla esseesi erottuu muista ja saat sen papukaijamerkin.

Arvostettu papukaijamerkki

                             Rakenne. Tässä yleistä asiaa esseen rakenteesta. Jaa essee kolmeen osaan, alkuun, keskiosaan ja loppuun. Rakennetta koskee vain yksi erittäin tärkeä sääntö: Pidä huolta, että esseen alku ja loppu ovat hyviä, keskiosalla ei ole väliä. Kun ihminen aloittaa lukemisen, esseen alun pitää olla niin mukaansatempaava, että ihminen innostuu ja pääsee oikeaan mielentilaan. Sama asia lopun kanssa. Esseen lopun pitää olla niin naseva ja vapauttava, että lukija jää hyvälle tai miettieliäälle fiilikselle ja tuntee saaneensa jotain uutta esseen lukemisesta. Kuten todettua, itse asiassa esseen keskiosa voikin sitten olla vaikka minkälaista shaibaa, jos alku on tarpeeksi koukuttava. Jos myös loppu on erityisen hyvä, keskiosan virheet unohtuvat arvosanaa annettaessa. Ainoastaan jos olet tekemässä vuosisadan seuraavaa mestariteosta, tarvitsee keskiosankin olla hyvä, muussa tapauksessa siirrä esseen keskelle kaikki ei-niin-hyvä materiaali. Tiivistettynä, panosta alkuun ja loppuun, älä keskiosaan.

                             Tyyli. Tyyliä ei voi kunnolla erottaa mistään tekstistä omaksi itsekseen. Tyyli elää esseen sisällä ja essee tyylissä. Tyyli heijastuu alitajuisesti jokaisessa sanavalinnassa, pisteen paikassa ja huutomerkissä. Tiedä siis oma tyylisi, jotta voit sitä sopivasti mukailla tarkoituksiisi. Oletpa sitten kuivanpuoleinen tietokirjailija, raamit tilavasti laittava huojentelija, paatumaton runoileva romantikko, maailmaa vihaava kyynikko tai pelle positiivinen, sinun pitää pysyä tyylillesi uskollisena. Tyylin valinnalla ei sinänsä ole esseessä yleensä väliä, kunhan pysyt valitsemallasi tiellä loppuun asti. Jos olet jo kehittänyt oman tyylisi ja osaat hallita sen, asiat ovat mallikkaasti. Jos taas etsit vielä itseäsi, suosittelen seuraavaa. Kirjoittele pari harjoitusesseetä ja pyydä jotain sinulle tuntematonta ihmistä lukemaan tekstisi. Tuntematon lukija osaa sanoa tekstistäsi huokuvan ensivaikutelman parhaiten. Tämä antaa sinulle koordinaatit liikkumiseen kirjallisen ilmaisun maailmassa.

                             Henki. Minä haluan kokea erikseen iloa, surua, kipua, pelkoa, ihmetystä, uskonpuutetta, jännitystä, ja lopulta taas haluan tuntea olevani kokonainen ihminen. Tämä on hyvän esseen perimmäinen tarkoitus. Tämä on tietenkin suuri ja vaativa tehtävä, ja jotta onnistut, sinun on luovuttava egosi näkemyksestä siitä kuka sinä olet. Luovu kaikista aikaisemmista luuloistasi ja päästä kynäsi päästä vain kaikkein puhtainta, suodattamattominta tajunnanvirtaa. Sieltä löytyy se hiki, kyyneleet ja raaka sisin, joiden avulla essee herää eloon. Voit kirjoittaa miten kaunista tekstiä tahansa, mutta jos et luo lukijaan tunnesidettä, on koko talo rakennettu hiekan päälle. Käytä siis omia esimerkkejäsi, ammenna omista kokemuksista, tutki tunteitasi, laske leikkiä puoliksi vakavana, ole hetken ajan se ketä luulet olevasi ja anna kaiken tämän vyöryä paperille. Itse huomaan kirjoittavani raainta sisintäni, jos pääsen "zoneen", siihen maagiseen tilaan, jossa on vain minä ja teksti, ja me rakastelemme hitaasti toisemme huomioiden. Pyri siis yhtyväsi tekstiin ja sytytä rakkautesi ilmaisulle ilmiliekkeihin.

                             Koukku ja tyrmäys. Koukut on aivan olennainen osa erinomaista esseetä. On helppo kirjoittaa hyvä tai tyydyttävä essee ilman yhtään verbaalista koukkua, mutta upeaa kirjoitusta ei voi tehdä ilman asianmukaisia koukkuja. Koukut osoittavat sinun hallitsevan asiasi täydellisesti, niin hyvin, että voit leikitellä sillä ja luoda uusia jippoja. Määrittelen koukun kirjoitetuksi oivallukseksi, viittaukseksi johonkin tunnettuun tekstiin, asian tarkasteluksi uudella ilmiömäisellä tavalla, sanaleikiksi tai kielellä ilotteluksi. Esimerkiksi jos kirjoittaisit esseetä, joka käsittelee rehellisyyden laskua yhteiskunnassa, voisit nimetä esseen Friedrich Nietzcheä mukaillen "Rehellisyys on kuollut.", viitaten Nietzschen tunnettuun "Jumala on kuollut"-lauseeseen. Koukkujen keksimiseen on vaikeaa valmentaa ihmistä, mutta kehitä jokapäiväistä nokkeluuttasi ja lue paljon, niin nämä koukut ja oivallukset rupeavat tulemaan ihan itsekseen. Kun olet saanut tekstiisi riittävän monta koukkua, noin 3-6 riippuen tekstisi pituudesta, laita esseesi loppuun erityisen innostava ja huipentava koukku, nyrkkeilytermein täystyrmäys. Näin esseesi sparraa koko ajan lukijan mieltä antamatta sille lepotaukoa, teksti iskee koukkua toisensa perään ja lopettaa kaiken aivot tyhjentävään verbaaliseen oikeaan suoraan.

                             Esseen kirjoittaminen voi joskus tuntua haastavalta tehtävältä. Lukemalla, mietiskelemällä, itseäsi sivistämällä ja uusia kokemuksia keräämällä annat itsellesi samalla uusia työkaluja esseiden kirjoittamiseen. Kun esseen kirjoittaminen tuntuu kankealta, kokeile siis ensin jotain muuta kuin pelkkää kirjoitustaidon puhtaaksi hinkkaamista. Pyri kasvamaan ihmisenä, kokemaan mahdollisimman paljon ja harjoittele näiden erilaisten kokemusten muuttamista sanalliseen muotoon. Kasvaessasi henkisesti seuraavalle tasolle, myös esseenkirjoitustaitosi nousee kohisten. Siis rakas lukijani, carpe  diem! Tartu hetken tarjoamiaan mahdollisuuksiin ja ole itsesi, sillä sieltä löytyy myös sinun esseesi, sinun sisältäsi.