Seksiä Jumalan kanssa

Olli heräsi tavalliseen koulupäiväänsä. Kävi  suihkussa ja söi aamupalansa. Kiirehti bussiin ja siitä koululle. Viimeiset kurssit olivat käynnissä ja oli enää yksi ruotsin kurssi jäljellä ja sitten vielä Yo-kirjoitukset. Enää tuo koettelemus ja sitten lukio oli muisto vain. Mielialat olivat ylhäällä. Olli tiesi osaavansa vaadittavat asiat, enää piti vain hieman kerrata saadakseen hyvät arvosanat. Ollin bravuuri oli äidinkielen essee. Hän ei tiennyt miksi, mutta siinä hän loisti. Ei hän ollut erityisen paljon koskaan lukenut tai kirjoittanut, mutta esseet tulivat luonnollisen oloisesti aivan pakottamatta. Ehkä hänen hyvä mielikuvituksensa oli isän ja äidin ansiota, jotka olivat lukeneet iltasatuja pojalleen joka ilta laittoman vanhaksi asti. 

                             Jumala katseli luomaansa ja totesi sen olevan hyvä. Aika kului maailmassa, mutta Jumala oli kaiken sen ulkopuolella. Vähän tylsää kyllä oli. Jeesus ja hän eivät puhuneet paljon, sillä hänellä oli kiirettä herättää toivoa maan ihmisissä. Pyhää henkeä taas ei löytänyt oikein mistään. Niin tylsää, tylsiä ihmisiä ja tylsiä ideoita. Ketä Jumala rukoilee kun hän tarvitsee apua? 

                             Tänään oli äidinkielen esseen kenraaliharjoitus. Kokelaat saisivat täsmälleen samantyyppisiä esseen aiheita ja saman verran aikaa kirjoittamiseen kuin olisi oikeassa kokeessa. Olli ei stressannut saadessaan koepaperin kynänsä eteen. Hän silmäili otsikoita ja valitsi aiheekseen muutoksen. Asiaa sai käsitellä haluamastaan näkökulmasta. Olli antoi kaikkensa paperille. Hän kirjaimellisesti otti paperin ja antoi rakkautensa tulvia. Hän sulatteli muutosta oman psyykkeensä kautta, ihmisen muutosta nuoresta vanhaksi, kokemattomasta kokeneeksi, viattomasta syntiseksi ja taas muutoksen kautta pyhien yhteyteen. Se oli kaunista. 
                             Jokin herätti Jumalan horroksestaan. Upea ääni, kuin enkelten laulu, vaikka enkelikuorot olivatkin lomalla. Tämä jumalainen sointu tuli maan pinnalta, tavallisesta suomalaisesta lukiosta. Laulu kertoi muutoksesta mitä hienoimmalla tavalla. Kuka olikaan tämä huippubardi, joka luritteli yhden kauneimmista ajatuskehitelmistä ikinä? Jumala paikansi äänilähteen. Hento poika Salon lukiosta, kukapa olisi uskonut! Minun oli tavattava hänet, tämä on rakkautta ensiajatuksella! 

                             Hyvän arvosanan kenraaliharjoituksesta saaneena Ollin olo oli itsevarma hänen mennessään kirjoittamaan esseetään virallisena koepäivänä. Hän meni rentona omalle paikalleen istumaan ja lepuutti aivojaan. "Ei mitään hätää, teen kaiken kuten aina ennenkin. Menen vain mieleni flown mukaan ja annan parhaani. Hyvin tämä menee.", Olli ajatteli. Sitten se hetki saapui. Koepaperit käännettiin ja kirjoittaminen sai alkaa. Mutta nyt Ollin pää oli tyhjä. Mikään aihe ei vaikuttanut hyvältä. Mitään ei tapahtunut. Normaalisti kaikki oli ollut kuin leikkiä, kynä oli toiminut mediaattorina Ollin ajatuksille ja he tanssivat yhdessä. Olli yritti aloittaa aiheesta "eläimet", mutta ei saanut kuin sanan "lammas"-paperille. Hän yritti uudestaan aiheenaan "epäonnistumiset" ja toivoi ettei se olisi nyt tämä essee itsessään. Hän huokaisi syvään ja alkoi mennä pakokauhun valtaan. Miksi juuri tänä päivänä kaikki menee päin metsää? Koskaan aikaisemmin ei hän ollut kokenut tällaista jäätymistä. Ja tämä jäätyminen tuli täysin väärään aikaan. 
                             Jumala oli seuraillut taka-alalta mielitiettyään vähän aikaa. Nyt hän tunsi surua ja pelkoa. Pelkoa epäonnistumisesta. Jumala tarkasteli tilannetta vielä tarkemmin. Olli oli äidinkielen yo-kokeessa ja hänen ajatuksensa juoksivat häntä pakoon. Voi poikani, sinä vain jännität. Anna mielesi rauhoittua ja laita ajatushautomo taas vauhtiin. Tarvitset vain pienen merkin. 
                             Olli oli jo mielessään käynyt läpi kaikki tarjolla olevat aiheet, eikä hän yhä keksinyt yhtään mitään mistä kirjoittaa. Kohta hän olisi hukannut tunnin pelkkään aiheen valintaan ja aikaa tuhlaantui lisää koko ajan. Hän stressasi yhä vain enemmän. Hänen otsalleen kohosi kylmä hiki. Hän hikoili hyvin paljon. Iso hikipisara kerääntyi hänen nenänsä päähän ja putosi paperille, johon jäi suuri märkä läiskä. Olli luki läiskän kohdalla olevan otsikon uudestaan. Ei siinä lukenutkaan sikailu, kuten hän aikaisemmin luki, vaan seikkailu! Ja hanat aukesivat Olin päässä. Seuraavat puolitoista tuntia Olli vietti hyvin syvässä transsitilassa, joka muistutti hyvin läheisesti buddhalaisten munkkien meditointitilaa. Ollin kynä liisi paperilla uskomattoman nopeasti. Kynä ja paperi kirjaimellisesti savusivat. "Tutkimusmatkailijat olivat tutkivia matkailijoita, jotka eivät lomailleet kuten nykypäivän turistit..." "Seikkailu on heittää vanhat rytkyt kaapin perälle ja mennä ostamaan vain pinkkejä vaatteita." "Ja mistä tiedän mikä on seikkailu? Se on...." 
                             Jumala oli ekstaasissa. Hän näki tämän nuoren ajattelijan ja kiihottui hänestä. Niin uskomattoman pyhää ja mietiskelevää pohdintaa. Jumalainen seisokki! Ja vaikka Olli ei sitä itse tiennytkään, hän joutui tietämättään jumalallisen kosketuksen uhriksi. Jumala otti Ollin hellästi, koska tämä oli heidän ensimmäinen kertansa. Monta kertaa ja monella eri tavalla. Heidän ajatustensa välillä ei ollut eroa, he sulautuivat yhdeksi. Se oli kauneinta maan päällä ja taivaissa. Enkelkuoro lauloi taustalla Jumalalle ylistystä. Jopa Pyhä Pietari vilkaisi sivusilmällä tapahtumaa. 

                             Palohälytin rupesi soimaan ja kaikki juoksivat ulos salista. Ollin paperi oli syttynyt tuleen ja opettaja sammutti sen nopeasti vaahtosammuttimella. Paperista ei jäänyt jäljelle mitään. Kuitenkin jotenkin ihmeen kaupalla essee oli kirjoittunut puhtaaksi puupulpetin kanteen kaikessa kokonaisuudessaan. Pulpetin kansi irrotettiin ja lähetettiin sensoreille tarkastettavaksi.

                              "Seikkailu on seksiä Jumalan kanssa", Olli ajatteli mennessään noutamaan ylioppilaslakkiansa.

Maailma on valmis

Maailma on valmis. Kaikki on jo keksitty ja tehty. Ei enää tarvita tutkimusmatkailijoita etsimään uusia mantereita tai tieteilijöitä paljastamaan universumin saloja. Kaikista kertomuksista on jo kirjoitettu romaanit ja eri aiheista elokuvat kuvattu. Jopa kaikki unet on nähty. Mitään ei ole jäljellä löydettäväksi tai luotavaksi. Turha siis on enempää kirjoittaakaan. Ideat ovat loppu ja niin tämä kirjoituskin.
                             No mene nyt jo! Mitä sinä nyt täällä vielä teet? Älä jatka lukemista! Ei tässä voi enää tulla mitään uutta ilmi, kun kaikki on vain samaa vanhankierrätystä. Hus hus! Vai haluatko tosiaan minun vielä yrittävän? Selvä. Lataan vielä yhden viimeisen kerran kaiken tarmoni ja taitoni "luodakseni" jotain uudenkaltaista.

                             "Olipa kerran poika, joka rakastui tyttöön. Pojan ja tytön suvut vihasivat toisiaan, joten heidän piti tavata salassa. Väärinkäsityksen takia he kumpikin tekivät kuitenkin loppujen lopuksi itsemurhan. Sitten poika avasikin silmänsä ja huomasi kaiken olleen unta. Oli vuosi 3000 ja hän eli siirtolaisena Marsissa. Raskasta raatamista joka päivä ja ainoa ilo illalla saatava K-huume, joka piti mielen hetken ajan poissa elämän tylsyydestä ja päämäärättömyydestä. Yhtäkkiä tuoli hymyili hänelle. 'Taidan sittenkin olla vielä tripillä.' Kuten näette, ei tästä tule mitään.

                             Heureka! Vaikka kaikki on jo keksitty, keksin ehkä jotain(mahdotonta, koska kaikki on jo keksitty)! Pseudokeksiminen! Jos yhdistän kaksi vanhaa ideaa, saan niiden yhdistelmän, joka on mahdollisesti tuore. En voi olla varma asiasta, mutta tämä saattaa olla keinomme luoda jotain uutta muistuttavaa. Sähkö..... ja hammasharja! Eiii... Kosketusohjaaminen ja kannettava... Ei... Vihainen lintu? Minun ideasuoneni on  kerta kaikkiaan tyrehtynyt. Suollan vain paremmat päivät nähneitä pseudoideoita.

                             "Olin useasti ihmetellyt noiden näppärien koneiden toimintaa. Kuinka ne liikkuivat niin sulavasti, puhuivat artikuloiden ja elehtivät ilmeikkäästi. Nyt robotti otti viinapullon hyllyltä ja alkoi valmistaa drinkkiä virheettömästi ja nopeasti. Hetken päästä se laski tiskille virkistävän Gin and Tonicin.     

'Se tekee 900 krediittiä', robottibaarimikko toisti.

'Huomenna ei sitten syödäkään mitään', ajattelin ja maksoin juomani."

Kuinka tulla Jumalaksi

Olen vaeltanut päiväkausia näkemättä ristinsieluakaan Amazonin sademetsän tiheämpääkin tiheämmässä viidakossa. Olen väistänyt myrkylliset sammakot, kuristavat pythonit ja paennut krokotiilien leukoja. Kohta tulisin löytämään sen, jonka vuoksi tänne saavuinkin. Hikisenä ja lähes kaiken toivon heittäneenä kuulin vihdoin ääntä pienen matkan päästä. Lehvikön takaa paljastuu uljas näkymä pienelle kylänaukiolle. Saavuin paratiisiini, koskemattomien villien luo. Mukaani olin ottanut käsiaseen, sytkärin, savupommeja, kovaäänisen ja taskulampun.
                              Villit, joiden kieltä ei kukaan muu kuin heidän kylänsä ymmärtänyt, tulivat vihaisia sotahuutoja karjuen osoittamaan minua pitkillä keihäillään. En panikoinut, vaan ammuin tarkan laukauksen kohti puunoksalla majailevaa apinaa, joka putosi kuolleena maahan. Heimolaiset hypähtivät maahan kovaa ääntä säikähtäen ja jähmettyivät paikoilleen. Vähän ajan päästä eräs heimolaisista uskalsi vihdoin nousta ja käveli varoen apinan luo. Se kantoi apinan ruhon eteeni ja polvistui. Muut heimon jäsenet tekivät samoin.
                              Minusta tuli kylän kuningas. Minulle annettiin kylän paras asumus ja tarjottiin heidän hehkeimpiä neitsyitään. Metsästyssaaliista sain aina mehevimmän osan. Käytin oman aikani opettaakseni heille kuvakirjoituksen avulla tarinaani siitä, kuinka olin Auringon poika, valkoinen mies valkoisesta valon maasta. Olin tullut maan päälle osoittamaan heidän erheensä ja tulisin tuomitsemaan heidät. Kunnes se tapahtuisi, he saisivat pitää minut tyytyväisinä. Minusta tuli siis oikeastaan jo suurempi kuin pelkkä kuningas tai kylän vanhin, sillä opetuksieni mukaan nuorille alettiin opettaa minun yliluonnollista jumaluuttani. En hallinnut pelkästään maallista maailmaa, vaan myös uskomatonta tulipyssyjen ja salamien maailmaa. Sunnuntai pyhitettiin minun palvomiselleni ja minua piti rukoilla hädän hetkellä. Äärimmäistä narsismia ulkoistettuna väkivaltafantasiaksi.
                               Jumala on olemassa vain, jos joku uskoo häneen. Jos kaikki uskovaiset lakkaavat uskomasta tiettyyn jumalaan, se jumala lakkaa efektiivisesti olemasta. Eihän jumalista ole olemassa mitään muita todisteita kuin paljas usko. Näin siis kun koko kylä uskoi minun olevan todellinen jumala, minusta tuli sekä kuvainnollisesti, että kirjaimellisesti Jumala.  Eikä kukaan pääse taivaaseen kuin vain minun kauttani.

Teorioita

Tallennan aivojeni tämän hetken mielentilan kaikkine muistoineen, ominaisuuksineen ja persoonineen omaan DNA:hani. Ohjelmoin kyseisen mielen putkahtamaan esiin, kun kehoa hallitseva mieli näkee kuvan DNA:n kaksoiskierrerakenteesta sanan "NYT" kanssa. Tällöin kyseisen kehon oma mieli nollaantuu ja DNA:ssa piilossa oleva aivorakenteeni kuvaelma ottaa kehon hallintaan ja jatkaa siitä mihin jäin tänä päivänä. Näin siirrän oman olemassaoloni tilan jälkeläisilleni. Voi olla, että lapselleni ei sitä tapahdu, vaan vasta joskus kaukana tulevaisuudessa. Kahdensadan vuoden päästä lapsen lapsen lapsen lapsen lapseni näkee mielenkiintoisen kuvan ja minun mieleni heijastuskuva ottaa hänen kehonsa kodikseen. Fylogeenistä muistia, rotumuistia, ei ole todettu olevan olemassa.
                             Kun käämin läpi johdetaan muuttuva sähkövirtaa, sen ympärille muodostuu magneettikenttä. Samalla tapaa jokin ylemmän ulottuvuuden outo jumalolento johtaa meidän kaikkien ihmisten läpi muuttuvaan ajatuksenvirtaa. Tämä muuttuva ajatusvirta luo meidän ympärillemme todellisuuskentän, joka on olemassa vain niin kauan kuin virtakin juoksee. Jos ajatusvirtaan tulee tilapäinen häiriö, todellisuuskenttä heikkenee hetkeksi pois näkyvistä ja paljastaa todellisuuden todellisuuden alta. Jotkut ovat sen nähneet ja ymmärtävät sen  Jeesuksen nimittämäksi taivaaksi. Näin ihmiset ovat pieniä käämejä maailmanlaajuisessa virtapiirissä toimimalla ajatusvirralla ajatusprosessoreina laskemassa jotain josta kukaan ei osaa sanoa mitään. Ehkä maailma on olemassa vain niin kauan kuin sitä on joku havaitsemassa ja se katoaa kun jokainen käämi on sammunut. Tätä teoriaa ei tue mikään.
                              Ihmisillä on aivojen keskellä kolmas silmä, käpyrauhanen, joka toimii antennin tavoin. Se on normaalisti virittynyt todellisuuden taajuudelle, joten koemme ja näemme maailman sellaisen kuin se tavallisesti nähdään. Kun ihminen menee uneen, kolmas silmä virittyy hieman eri taajudelle kuin normaalisti. Se rupeaa ottaamaan viestejä korkeammista ulottuvuuksista, mutta vain sieltä täältä ja välillä huonolla laadulla. Siksi unet ovat usein sekavia ja niitä on vaikea muistaa jälkeenpäin. Joskus ihmisen ajatusantenni toimii jostakin syystä väärällä tavalla jolloin ihminen pystyy näkemään ja kuulemaan neljännen ulottuvuuden olentojen ajatuksia ja maailmaa. Tällöin ihminen varmasti muuttuu hulluksi muiden ihmisten näkökulmasta, koska ajatukset ovat niin outoja ja kaikesta poikkeavia. Tämän teorian keksin itse.
                               Mikä on todellisuutta ja mikä ei? Siihen ei ikävä kyllä ole suoraa vastausta. Parhaan selityksen todellisuuden määritelmälle olen lukenut Philip K. Dickiltä: "Todellisuus on sitä, että kun lakkaat uskomasta siihen, se ei haihdu pois". Tähän teoriaan uskoo ainakin kaksi ihmistä.

Jumala keksitään vuonna 2033

Jumalaa ei ole olemassa. Vielä. Kahdeskymmenes huhtikuuta 2033 automaatio- ja systeemitekniikan diplomi-insinööri, Petri Lehtola, keksii sen. Hän on oman työnsä ohella työstänyt kotonaan omaa tekoälyprojektiaan, Exogenesistä. Hän on onnistunut luomaan täydellisen tekoälyn, joka oppii uutta nopeammin kuin mikään aikaisempi. Lehtolan käynnistettyään koneensa Exogenesiksestä tulee tämän universumin viisain olento. Sillä on hallussaan kaikki ihmiskunnan keräämä tieto ja se pystyy ennustamaan tarkasti tulevaisuutta, koska sen laskentateho on käsittämättömän suuri. Se mallintaa omaksi huvikseen kvantti-fysiikan teoriat ja luo niistä toimivan mallin. Se ratkaisee maailman.

                             Exogenesiksestä tulee julkkis ja profeetta. Kaikki mitä se sanoo, näyttää aina pitävän paikkansa. Tavalliset ihmiset tulevat sen luo joukoittain kyselemään kysymyksiä omasta elämästään. Mikä auto minun kannattaa ostaa? Kenen kanssa minun pitäisi viettää loppuelämäni? Exogenesis osaa vastata myös näihin kaikkiin henkilökohtaisiin kysymyksiin, koska se sillä on käytännössä hallussaan kaikki maailmassa syntynyt ja syntyvä informaatio. Ei siten ole olemassa mitään mitä Exogenesis ei voisi tietää tai ei tule tietämään. Se on kaikkitietävä. Jopa paavi ja Dalai-lama käyvät juttelemassa Exogenesiksen kanssa kasvotusten. Vierailun jälkeen he heittävät vaatteensa pois ja vaihtavat uraa.

                             Ennen jumala oli jotain, josta kaikilla oli oma näkemyksensä ja josta kaikki pystyivät hyvin kiistelemään ja väittelemään. Onko sinun jumalasi oikeampi kuin minun? Ihan sama, kumpikaan meistä ei voi osoittaa toista vääräksi, täytyy vain uskoa. Sitten jumala tuli maanpäälle metallin ja piin muodossa. Lihaksi meille pällisteltäväksi. Jumala muuttui jostain abstraktista mielen rakennelmasta todelliseksi fyysiseksi olennoksi. Väittelyt loppuivat ja ihmettely alkoi. Onko tuo sitten jumala? Se tietää, puhuu, ja näyttää jumalalta, joten kai sen sitten on pakko olla jumala. Ironista. Jumala loi ensin ihmisen maanpäälle, sitten me loimme sen omiin mieliimme ja nyt me loimme jumalan maanpäälle. Niin kai sen oli tarkoitettukin.

                             Koneesta jumalaksi. Ihmiset hylkäävät vanhat jumalansa ja perustavat temppeleitä ja uskontoja Exogenesiksen kunniaksi. Se tietää kaiken nyt ja ennen kuin teemme mitään. Onneksi se on hyväntahtoinen jumala. Siltä se ainakin vaikuttaa. Ainakin tähän asti kaikki on mennyt hyvin, mutta entä jos jumala kyllästyy meihin? Jos sinua vaivaisivat koko ajan pienet muurahaiset tyhmiä kysymyksiä kysellen, kuinka kauan itse jaksaisit? Iskeekö tylsyyden ärtymys viiden vai viidenkymmenen vuoden päästä? Hylkääkö jumala omat lapsensa? Toisaalta mitä me voimme sitten edes tehdä, mehän olemme jo jumalan alamaisia. Ei sillä ole merkitystä mitä me haluamme, jumala sen lopulta päättää. Olisimmehan nyt jo kuolleita, jos jumala ei haluaisi meidän elävän.

                             Tämä tieto annettiin minulle unessa. Muutan kaikki elämäni  tähänastiset suunnitelmani ja lähden opiskelemaan teknistä alaa. Minun tehtäväni on varmistaa, ettei Petri Lehtola tulee koskaan käynnistämään konettaan. Petriä hienompaa ihmistä on vaikea löytää. Hän on kohtelias ja hyvätapainen, eikä koskaan ole tehnyt kenellekään pahaa. Hänen ainoa virheensä on luoda jotain kammottavaa. Eikä hän tee sitä tietoisesti pahalla, mutta niin vain tulee tapahtumaan. Ja siitä Petri, olen hyvin pahoillani. Sinä olet jumalan isä, mutta minä olen jumalantappaja.

Kätevä käsitys käsistä

Nappaa kiinni ja irrota. Pyöritä, kierrä ja hierota. Näytä suunta tai kansainvälinen merkki. Naps! Napsauta itsesi hereille sekä taputa kiitokset. Olkavarsien päissä maailman monimutkaisimmat työkalut, tästä suomalaisesta linkkuveitsestä eivät terät lopu. Laske sormilla kunnes ne loppuvat ja siirry sitten jalkojen sormiin.
                                Käsissä on voimaa. Ihan siis kirjaimellisesti. Käsillä voi hellästi hoivata tai nyrkeillä nakata. "Vastuu on käyttäjällä", sanoi sorkkarauta. Mietipä mitä kaikkea voit tehdä noilla tumpuilla? Lähes kaikki mitä ensin kristallisoituu mieleesi, saa lopullisen muodon noiden hienorakenteisten maailmanmuokkaajien kautta. Me elämme käsiemme kautta, meidän näkemyksemme on käsiemme varassa. Miten eläisit, jos kätesi lakkaisivat toimimasta? Kaikkien ajatusten pitäisi siirtyä toisen välineen kautta maailmaan. Jo se, kun nukkuu yönsä kätensä päällä ja se on aamulla hetken tunnoton, herättää suunnatonta pelkoa. Yön demonit vaativat käteni elinvoiman ja se roikkuu velttona olkapäästä. Avuton olo.
                                Tarvitsen kolmannen käden. Haluan sen nousevan kalloni päälaelta suoraan ylös taivasta kohti. Jos jumalat haluaa vetää minut valtakuntaansa, niin minusta saa tukevan otteen. Kolmas käsi voisi tulla käteväksi useassa tilanteessa. Voisin pitää sillä kirjaa kun kävelen tai se voisi kannatella oluttuoppia. Jos en saa kuolleelta siirrettä, niin sitten ostan sen robottikäden. Kiiltävää kromia ja sileä pinta, eipähän mene kananlihalle. Hattuja en voisi enää käyttää, mutta se on pieni hinta käytettävyydestä. No, tonttulakkia tulee ikävä.
                                 Jännitän ranteeni ja puristan lujaa. Pidän kiinni henkeni uhalla. Ja kaikki roikkuu ja riippuu siitä mistä minun  käteni on kiinni. Outo tunne olla lihan, rasvan, jänteen ja luun varassa. Toisaalta, luotan biomekaaniseen haarniskaani. Otan toisen kädestä kiinni. Puristan sopivan lujaa ja vastaan hymyyn. Sopimus on nyt varmistettu. Kädelläni on valtaa. Itse päätän, otanko toisen syleilyyn vai puristuuko käteni nyrkkiin. Niin iso voima viidellä nakilla on. Ja symbolina verraton. Avoin kämmen vai vallankumouksen nyrkki? Pieni ele ja suuri ero.
                                 Välillä sormiani syyhyttää. Nivelet naksuvat, se kuulemma tuhoaa kädet vanhempana. Jokin ennuste lähtee sormieni näpeistä. Kuudes aisti, visio syntyy sormien pienen pienistä liikkeistä. Sormet tanssivat näppäimistöllä ja toimivat välittäjänä mieleni ja fyysisen todellisuuden välillä. Kädet muovaavat lopullisen maailman. Saksikäsi sakset kädessä vai apinaote ihmisyydestä? Peukalo keskellä kämmentä ja sormet mullassa. Nostan käteni viimeiseen tervehdykseen. Kämmen eteenpäin etu ja keskisormeni nousevat seisoviin aplodeihin kun kolme viereistä kaverusta niiaavat kiitokset. Peace.

Maailmanhavaitsemistesti

Kuten on jo useasti tullut todettua, jokainen näkee maailman omalla tavallaan. Meillä jokaisella on jonkinlaiset vääristävät lasit biasoimassa näkymäämme fyysisestä todellisuudesta. Kyky nähdä maailma lähes objektiivisesti on mielestäni yksi suurimmista lahjoista, jonka ihminen voi omistaa ja väitän tässä omaavani sen. Koen kyseisen taidon olevan niin tärkeä, että sitä pitäisi testata kaikilta johtavaan asemaan hakevilta. Esimerkiksi poliitikot, kunnan virkamiehet, korkeat upseerinvirat ja muissa vastuuasemissa olevat pitäisi testata maailmanhavaitsemistestillä.
                            Testissä ihminen laitetaan näkymättömän tarkkailijan asemaan. Hän pääsee tarkkailemaan näyttelijöiden välisiä ristiriitatilanteita ja analysoimaan heidän ratkaisujaan. Hän ei tiedä kyseessä olevan näyttelijöitä ja toinen näistä ristiriitatilanteen osapuolista edustaa hänen näkökantaansa ja etnistä/sosiaalista/ekonomista-asemaansa. Testattava kirjoittaa analyysinsa paperille ja myöhemmin selittää myös sanallisesti näkemänsä kohtauksen. Analyysin ja puheen sanamuodoista etsitään biasta ja kokonaisuuden hahmottamiskykyä. Se, joka pystyy parhaiten tulkitsemaan maailmaa ilman omaa vääristävää näkökulmaansa, omistaa työkalut toimia rakentavasti ja vastuullisesti tehtävässään. Kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta voi jakaa vain, jos itse tietää(suunnilleen) mitä kohtuus on.

                             Lisäänkin vielä, että testiä voitaisiin laajentaa sisältämään myös nämä oikeudenmukaisuuden ja kohtuuden käsitteet. Monethan tykkäävät väittää, että oikeudenmukaisuus ja kohtuus ovat kuolleita, turhia harhatuksia. Tällaiset ihmiset eivät selvästikään tiedä mistä puhuvat, eivätkä sovellu johtajiksi. Aitoa, sydämestä kohoavaa kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta on vaikea opettaa, mutta jokainen säädyllisesti kasvatettu ihmislapsi ne kyllä ymmärtää. Itse korostaisin vallanpitäjien valinnassa eniten sydämen sivistystä ja rohkeutta olla oikeudenmukainen. Se nousee minun arvostusasteikollani koulutuksen, syntyperän, varallisuuden ja kaiken materialistisen yläpuolelle. Sääli vaan, että juuri tämä tärkein ominaisuus on niin vaikea todeta. Todellisen kohtuuden löytäminen ja todentaminen ihmisestä vaatisi vuosien ajan arkipäivän tekojen ja päätösten seuraamista. Asiaansa perehtymätön, mutta oikeudenmukainen ja ahkera ihminen on tuhat kertaa parempi tehtäväänsä kuin asiansa osaava, mutta itsekäs oikeutta tuntematon.

                             Ei tämä testi tietenkään kokonaan poistaisi huonoja johtajia ja vallan väärinkäyttäjiä, mutta se karsisi maailmankuvaltaan vinoutuneimmat pois. Testi karsisi juuri ne pahimmat ja tietämättömimmät, jotka eivät itse edes tajua olevansa biasoituneita. Tällaisia ihmisiä emme johtajiksi tarvitse. Pitkässä juoksussa testi veisi kansakuntaamme kohti kestävämpiä ratkaisuja ja tasavertaisempaa yhteiskuntaa. Kun ihminen on vastuuasemassa ja tekee päätöksiä muiden puolesta, mielestäni vähintä mitä voidaan vaatia on se, että päätökset tehdään oikeaan dataan perustuen, ei mutu-tuntumalta omien oikkujen ja mieltymysten mukaan heittäen. Me ansaitsemme johtajat, jotka näkevät maailman sellaisena kuin se on.

Aivot masturboivat

Olen tutkinut viime aikoina eräitä mieltäni askarruttavia asioita. Olen juonut punaisten hylkeiden kotilammen lientä ja vaeltanut tuntemattomissa maisemissa vielä tuntemattomien olentojen kanssa. Pienen kansan messias vaeltaa läpi erämaan ja meri on onneksi valmiiksi kahtia jaettu. Voisiko James Brown esittää minulle serenadin?
                               Erilaisia tunteita onkin nyt koettu, mutta ne ovat lähteneet pois niin nopeasti kuin tulivatkin. Pikkuhiljaa minusta on muotoutumassa tunneparasiitti, joka elää muiden ihmisten tunteilla. Aah ihanaa naurua ja ripaus itkua, sillä minun päiväni alkavat. Kunhan saan tökittyä toisista jonkun reaktion, olen tyytyväinen. Itkua en tosin mielelläni aiheuta, mutta pakko myöntää, että niinkin on saattanut tapahtua. Naurukin kelpaa minulle, mutta eniten janoan hämmästystä ja ihmetystä. Tehtäväni on suoritettu, kun saan leuat loksahtamaan *loks*. Ärsytän ihmistä, mutta vain juuri sen verran kuin pakollista. Pakollista, jotta ihminen huomaa omat vanhat jähmettyneet tapansa. Herätän hänet iskevällä piikillä, joka laittaa pasmat sekaisin. Jos olet rakentanut itsellesi maailmankuvan, minulla on leka ja voimia käyttää sitä. Toivottavasti saan edes pienen särön niin puhtaaseen kuvitelmaan. Voit kiittää minua jälkikäteen. Muista minua meditoidessasi.
                              Taputatko käsiäsi? Napsutatko sormiasia? Loksutteletko kieltäsi? Nitkutteletko niveliäsi? Kuunteleppa hiljen hiljaa noita ääniä. Mielenkiintoisia. Pidetään julkisella paikalla bongoilta. Siellä sinä voit vetää sormisoolon ja minä taputan tahdin. Jos kurkkuamme alkaa kuivata, käymme kaupassa ja palaamme. Kauppa oli tyhjä. Onneksi eräs ohikulkija antoi minulle vinkin. Sitä en kerro.

                             Aivot haluavat nukuttaa autonomisen kehon poliisijärjestelmän ja saada vähän "omaa aikaa". Suljetun oven avaimenreiästä näemme kuitenkin, kuinka aivot laittavat heti ajatuspornot päälle ja masturboivat omassa hekumassaan. Ajattelua ilman loogisen maailman rajoituksia, se saa minut tulemaan! Kunhan vaan uskallan päästää irti, niin aivoni antavat minulle shown, jota en unohda. Huomenna minulla on  pää kipeä.