No mene nyt jo! Mitä sinä nyt täällä vielä teet? Älä jatka lukemista! Ei tässä voi enää tulla mitään uutta ilmi, kun kaikki on vain samaa vanhankierrätystä. Hus hus! Vai haluatko tosiaan minun vielä yrittävän? Selvä. Lataan vielä yhden viimeisen kerran kaiken tarmoni ja taitoni "luodakseni" jotain uudenkaltaista.
"Olipa
kerran poika, joka rakastui tyttöön. Pojan ja tytön suvut vihasivat toisiaan,
joten heidän piti tavata salassa. Väärinkäsityksen takia he kumpikin tekivät
kuitenkin loppujen lopuksi itsemurhan. Sitten poika avasikin silmänsä ja
huomasi kaiken olleen unta. Oli vuosi 3000 ja hän eli siirtolaisena Marsissa.
Raskasta raatamista joka päivä ja ainoa ilo illalla saatava K-huume, joka piti
mielen hetken ajan poissa elämän tylsyydestä ja päämäärättömyydestä. Yhtäkkiä
tuoli hymyili hänelle. 'Taidan sittenkin olla vielä tripillä.' Kuten näette,
ei tästä tule mitään.
Heureka!
Vaikka kaikki on jo keksitty, keksin ehkä jotain(mahdotonta, koska kaikki on jo
keksitty)! Pseudokeksiminen! Jos yhdistän kaksi vanhaa ideaa, saan niiden
yhdistelmän, joka on mahdollisesti tuore. En voi olla varma asiasta, mutta tämä
saattaa olla keinomme luoda jotain uutta muistuttavaa. Sähkö..... ja hammasharja!
Eiii... Kosketusohjaaminen ja kannettava... Ei... Vihainen lintu? Minun
ideasuoneni on kerta kaikkiaan tyrehtynyt.
Suollan vain paremmat päivät nähneitä pseudoideoita.
"Olin
useasti ihmetellyt noiden näppärien koneiden toimintaa. Kuinka ne liikkuivat
niin sulavasti, puhuivat artikuloiden ja elehtivät ilmeikkäästi. Nyt robotti
otti viinapullon hyllyltä ja alkoi valmistaa drinkkiä virheettömästi ja
nopeasti. Hetken päästä se laski tiskille virkistävän Gin and Tonicin.
'Se tekee 900 krediittiä', robottibaarimikko
toisti.
'Huomenna ei
sitten syödäkään mitään', ajattelin ja maksoin juomani."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti