Maailmanhavaitsemistesti

Kuten on jo useasti tullut todettua, jokainen näkee maailman omalla tavallaan. Meillä jokaisella on jonkinlaiset vääristävät lasit biasoimassa näkymäämme fyysisestä todellisuudesta. Kyky nähdä maailma lähes objektiivisesti on mielestäni yksi suurimmista lahjoista, jonka ihminen voi omistaa ja väitän tässä omaavani sen. Koen kyseisen taidon olevan niin tärkeä, että sitä pitäisi testata kaikilta johtavaan asemaan hakevilta. Esimerkiksi poliitikot, kunnan virkamiehet, korkeat upseerinvirat ja muissa vastuuasemissa olevat pitäisi testata maailmanhavaitsemistestillä.
                            Testissä ihminen laitetaan näkymättömän tarkkailijan asemaan. Hän pääsee tarkkailemaan näyttelijöiden välisiä ristiriitatilanteita ja analysoimaan heidän ratkaisujaan. Hän ei tiedä kyseessä olevan näyttelijöitä ja toinen näistä ristiriitatilanteen osapuolista edustaa hänen näkökantaansa ja etnistä/sosiaalista/ekonomista-asemaansa. Testattava kirjoittaa analyysinsa paperille ja myöhemmin selittää myös sanallisesti näkemänsä kohtauksen. Analyysin ja puheen sanamuodoista etsitään biasta ja kokonaisuuden hahmottamiskykyä. Se, joka pystyy parhaiten tulkitsemaan maailmaa ilman omaa vääristävää näkökulmaansa, omistaa työkalut toimia rakentavasti ja vastuullisesti tehtävässään. Kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta voi jakaa vain, jos itse tietää(suunnilleen) mitä kohtuus on.

                             Lisäänkin vielä, että testiä voitaisiin laajentaa sisältämään myös nämä oikeudenmukaisuuden ja kohtuuden käsitteet. Monethan tykkäävät väittää, että oikeudenmukaisuus ja kohtuus ovat kuolleita, turhia harhatuksia. Tällaiset ihmiset eivät selvästikään tiedä mistä puhuvat, eivätkä sovellu johtajiksi. Aitoa, sydämestä kohoavaa kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta on vaikea opettaa, mutta jokainen säädyllisesti kasvatettu ihmislapsi ne kyllä ymmärtää. Itse korostaisin vallanpitäjien valinnassa eniten sydämen sivistystä ja rohkeutta olla oikeudenmukainen. Se nousee minun arvostusasteikollani koulutuksen, syntyperän, varallisuuden ja kaiken materialistisen yläpuolelle. Sääli vaan, että juuri tämä tärkein ominaisuus on niin vaikea todeta. Todellisen kohtuuden löytäminen ja todentaminen ihmisestä vaatisi vuosien ajan arkipäivän tekojen ja päätösten seuraamista. Asiaansa perehtymätön, mutta oikeudenmukainen ja ahkera ihminen on tuhat kertaa parempi tehtäväänsä kuin asiansa osaava, mutta itsekäs oikeutta tuntematon.

                             Ei tämä testi tietenkään kokonaan poistaisi huonoja johtajia ja vallan väärinkäyttäjiä, mutta se karsisi maailmankuvaltaan vinoutuneimmat pois. Testi karsisi juuri ne pahimmat ja tietämättömimmät, jotka eivät itse edes tajua olevansa biasoituneita. Tällaisia ihmisiä emme johtajiksi tarvitse. Pitkässä juoksussa testi veisi kansakuntaamme kohti kestävämpiä ratkaisuja ja tasavertaisempaa yhteiskuntaa. Kun ihminen on vastuuasemassa ja tekee päätöksiä muiden puolesta, mielestäni vähintä mitä voidaan vaatia on se, että päätökset tehdään oikeaan dataan perustuen, ei mutu-tuntumalta omien oikkujen ja mieltymysten mukaan heittäen. Me ansaitsemme johtajat, jotka näkevät maailman sellaisena kuin se on.