Olli heräsi tavalliseen koulupäiväänsä. Kävi suihkussa ja söi aamupalansa. Kiirehti bussiin
ja siitä koululle. Viimeiset kurssit olivat käynnissä ja oli enää yksi ruotsin
kurssi jäljellä ja sitten vielä Yo-kirjoitukset. Enää tuo koettelemus ja sitten
lukio oli muisto vain. Mielialat olivat ylhäällä. Olli tiesi osaavansa
vaadittavat asiat, enää piti vain hieman kerrata saadakseen hyvät arvosanat.
Ollin bravuuri oli äidinkielen essee. Hän ei tiennyt miksi, mutta siinä hän
loisti. Ei hän ollut erityisen paljon koskaan lukenut tai kirjoittanut, mutta
esseet tulivat luonnollisen oloisesti aivan pakottamatta. Ehkä hänen hyvä
mielikuvituksensa oli isän ja äidin ansiota, jotka olivat lukeneet iltasatuja
pojalleen joka ilta laittoman vanhaksi asti.
Jumala
katseli luomaansa ja totesi sen olevan hyvä. Aika kului maailmassa, mutta
Jumala oli kaiken sen ulkopuolella. Vähän tylsää kyllä oli. Jeesus ja hän eivät
puhuneet paljon, sillä hänellä oli kiirettä herättää toivoa maan ihmisissä.
Pyhää henkeä taas ei löytänyt oikein mistään. Niin tylsää, tylsiä ihmisiä ja
tylsiä ideoita. Ketä Jumala rukoilee kun hän tarvitsee apua?
Tänään
oli äidinkielen esseen kenraaliharjoitus. Kokelaat saisivat täsmälleen
samantyyppisiä esseen aiheita ja saman verran aikaa kirjoittamiseen kuin olisi
oikeassa kokeessa. Olli ei stressannut saadessaan koepaperin kynänsä eteen. Hän
silmäili otsikoita ja valitsi aiheekseen muutoksen. Asiaa sai käsitellä haluamastaan
näkökulmasta. Olli antoi kaikkensa paperille. Hän kirjaimellisesti otti paperin
ja antoi rakkautensa tulvia. Hän sulatteli muutosta oman psyykkeensä kautta,
ihmisen muutosta nuoresta vanhaksi, kokemattomasta kokeneeksi, viattomasta
syntiseksi ja taas muutoksen kautta pyhien yhteyteen. Se oli kaunista.
Jokin
herätti Jumalan horroksestaan. Upea ääni, kuin enkelten laulu, vaikka
enkelikuorot olivatkin lomalla. Tämä jumalainen sointu tuli maan pinnalta, tavallisesta
suomalaisesta lukiosta. Laulu kertoi muutoksesta mitä hienoimmalla tavalla.
Kuka olikaan tämä huippubardi, joka luritteli yhden kauneimmista
ajatuskehitelmistä ikinä? Jumala paikansi äänilähteen. Hento poika Salon
lukiosta, kukapa olisi uskonut! Minun oli tavattava hänet, tämä on rakkautta
ensiajatuksella!
Hyvän
arvosanan kenraaliharjoituksesta saaneena Ollin olo oli itsevarma hänen mennessään
kirjoittamaan esseetään virallisena koepäivänä. Hän meni rentona omalle
paikalleen istumaan ja lepuutti aivojaan. "Ei mitään hätää, teen kaiken
kuten aina ennenkin. Menen vain mieleni flown mukaan ja annan parhaani. Hyvin
tämä menee.", Olli ajatteli. Sitten se hetki saapui. Koepaperit
käännettiin ja kirjoittaminen sai alkaa. Mutta nyt Ollin pää oli tyhjä. Mikään
aihe ei vaikuttanut hyvältä. Mitään ei tapahtunut. Normaalisti kaikki oli ollut
kuin leikkiä, kynä oli toiminut mediaattorina Ollin ajatuksille ja he tanssivat
yhdessä. Olli yritti aloittaa aiheesta "eläimet", mutta ei saanut
kuin sanan "lammas"-paperille. Hän yritti uudestaan aiheenaan "epäonnistumiset"
ja toivoi ettei se olisi nyt tämä essee itsessään. Hän huokaisi syvään ja alkoi
mennä pakokauhun valtaan. Miksi juuri tänä päivänä kaikki menee päin metsää?
Koskaan aikaisemmin ei hän ollut kokenut tällaista jäätymistä. Ja tämä jäätyminen
tuli täysin väärään aikaan.
Jumala
oli seuraillut taka-alalta mielitiettyään vähän aikaa. Nyt hän tunsi surua ja
pelkoa. Pelkoa epäonnistumisesta. Jumala tarkasteli tilannetta vielä tarkemmin.
Olli oli äidinkielen yo-kokeessa ja hänen ajatuksensa juoksivat häntä pakoon.
Voi poikani, sinä vain jännität. Anna mielesi rauhoittua ja laita ajatushautomo
taas vauhtiin. Tarvitset vain pienen merkin.
Olli
oli jo mielessään käynyt läpi kaikki tarjolla olevat aiheet, eikä hän yhä
keksinyt yhtään mitään mistä kirjoittaa. Kohta hän olisi hukannut tunnin
pelkkään aiheen valintaan ja aikaa tuhlaantui lisää koko ajan. Hän stressasi yhä
vain enemmän. Hänen otsalleen kohosi kylmä hiki. Hän hikoili hyvin paljon. Iso
hikipisara kerääntyi hänen nenänsä päähän ja putosi paperille, johon jäi suuri
märkä läiskä. Olli luki läiskän kohdalla olevan otsikon uudestaan. Ei siinä
lukenutkaan sikailu, kuten hän aikaisemmin luki, vaan seikkailu! Ja hanat
aukesivat Olin päässä. Seuraavat puolitoista tuntia Olli vietti hyvin syvässä
transsitilassa, joka muistutti hyvin läheisesti buddhalaisten munkkien
meditointitilaa. Ollin kynä liisi paperilla uskomattoman nopeasti. Kynä ja
paperi kirjaimellisesti savusivat. "Tutkimusmatkailijat olivat tutkivia
matkailijoita, jotka eivät lomailleet kuten nykypäivän turistit..."
"Seikkailu on heittää vanhat rytkyt kaapin perälle ja mennä ostamaan vain
pinkkejä vaatteita." "Ja mistä tiedän mikä on seikkailu? Se on...."
Jumala
oli ekstaasissa. Hän näki tämän nuoren ajattelijan ja kiihottui hänestä. Niin
uskomattoman pyhää ja mietiskelevää pohdintaa. Jumalainen seisokki! Ja vaikka
Olli ei sitä itse tiennytkään, hän joutui tietämättään jumalallisen kosketuksen
uhriksi. Jumala otti Ollin hellästi, koska tämä oli heidän ensimmäinen kertansa. Monta
kertaa ja monella eri tavalla. Heidän ajatustensa välillä ei ollut eroa, he
sulautuivat yhdeksi. Se oli kauneinta maan päällä ja taivaissa. Enkelkuoro
lauloi taustalla Jumalalle ylistystä. Jopa Pyhä Pietari vilkaisi sivusilmällä
tapahtumaa.
Palohälytin
rupesi soimaan ja kaikki juoksivat ulos salista. Ollin paperi oli syttynyt
tuleen ja opettaja sammutti sen nopeasti vaahtosammuttimella. Paperista ei
jäänyt jäljelle mitään. Kuitenkin jotenkin ihmeen kaupalla essee oli
kirjoittunut puhtaaksi puupulpetin kanteen kaikessa kokonaisuudessaan. Pulpetin
kansi irrotettiin ja lähetettiin sensoreille tarkastettavaksi.
"Seikkailu on seksiä Jumalan kanssa", Olli
ajatteli mennessään noutamaan ylioppilaslakkiansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti