lauantai 29. syyskuuta 2012

Seksiä Jumalan kanssa

Olli heräsi tavalliseen koulupäiväänsä. Kävi  suihkussa ja söi aamupalansa. Kiirehti bussiin ja siitä koululle. Viimeiset kurssit olivat käynnissä ja oli enää yksi ruotsin kurssi jäljellä ja sitten vielä Yo-kirjoitukset. Enää tuo koettelemus ja sitten lukio oli muisto vain. Mielialat olivat ylhäällä. Olli tiesi osaavansa vaadittavat asiat, enää piti vain hieman kerrata saadakseen hyvät arvosanat. Ollin bravuuri oli äidinkielen essee. Hän ei tiennyt miksi, mutta siinä hän loisti. Ei hän ollut erityisen paljon koskaan lukenut tai kirjoittanut, mutta esseet tulivat luonnollisen oloisesti aivan pakottamatta. Ehkä hänen hyvä mielikuvituksensa oli isän ja äidin ansiota, jotka olivat lukeneet iltasatuja pojalleen joka ilta laittoman vanhaksi asti. 

                             Jumala katseli luomaansa ja totesi sen olevan hyvä. Aika kului maailmassa, mutta Jumala oli kaiken sen ulkopuolella. Vähän tylsää kyllä oli. Jeesus ja hän eivät puhuneet paljon, sillä hänellä oli kiirettä herättää toivoa maan ihmisissä. Pyhää henkeä taas ei löytänyt oikein mistään. Niin tylsää, tylsiä ihmisiä ja tylsiä ideoita. Ketä Jumala rukoilee kun hän tarvitsee apua? 

                             Tänään oli äidinkielen esseen kenraaliharjoitus. Kokelaat saisivat täsmälleen samantyyppisiä esseen aiheita ja saman verran aikaa kirjoittamiseen kuin olisi oikeassa kokeessa. Olli ei stressannut saadessaan koepaperin kynänsä eteen. Hän silmäili otsikoita ja valitsi aiheekseen muutoksen. Asiaa sai käsitellä haluamastaan näkökulmasta. Olli antoi kaikkensa paperille. Hän kirjaimellisesti otti paperin ja antoi rakkautensa tulvia. Hän sulatteli muutosta oman psyykkeensä kautta, ihmisen muutosta nuoresta vanhaksi, kokemattomasta kokeneeksi, viattomasta syntiseksi ja taas muutoksen kautta pyhien yhteyteen. Se oli kaunista. 
                             Jokin herätti Jumalan horroksestaan. Upea ääni, kuin enkelten laulu, vaikka enkelikuorot olivatkin lomalla. Tämä jumalainen sointu tuli maan pinnalta, tavallisesta suomalaisesta lukiosta. Laulu kertoi muutoksesta mitä hienoimmalla tavalla. Kuka olikaan tämä huippubardi, joka luritteli yhden kauneimmista ajatuskehitelmistä ikinä? Jumala paikansi äänilähteen. Hento poika Salon lukiosta, kukapa olisi uskonut! Minun oli tavattava hänet, tämä on rakkautta ensiajatuksella! 

                             Hyvän arvosanan kenraaliharjoituksesta saaneena Ollin olo oli itsevarma hänen mennessään kirjoittamaan esseetään virallisena koepäivänä. Hän meni rentona omalle paikalleen istumaan ja lepuutti aivojaan. "Ei mitään hätää, teen kaiken kuten aina ennenkin. Menen vain mieleni flown mukaan ja annan parhaani. Hyvin tämä menee.", Olli ajatteli. Sitten se hetki saapui. Koepaperit käännettiin ja kirjoittaminen sai alkaa. Mutta nyt Ollin pää oli tyhjä. Mikään aihe ei vaikuttanut hyvältä. Mitään ei tapahtunut. Normaalisti kaikki oli ollut kuin leikkiä, kynä oli toiminut mediaattorina Ollin ajatuksille ja he tanssivat yhdessä. Olli yritti aloittaa aiheesta "eläimet", mutta ei saanut kuin sanan "lammas"-paperille. Hän yritti uudestaan aiheenaan "epäonnistumiset" ja toivoi ettei se olisi nyt tämä essee itsessään. Hän huokaisi syvään ja alkoi mennä pakokauhun valtaan. Miksi juuri tänä päivänä kaikki menee päin metsää? Koskaan aikaisemmin ei hän ollut kokenut tällaista jäätymistä. Ja tämä jäätyminen tuli täysin väärään aikaan. 
                             Jumala oli seuraillut taka-alalta mielitiettyään vähän aikaa. Nyt hän tunsi surua ja pelkoa. Pelkoa epäonnistumisesta. Jumala tarkasteli tilannetta vielä tarkemmin. Olli oli äidinkielen yo-kokeessa ja hänen ajatuksensa juoksivat häntä pakoon. Voi poikani, sinä vain jännität. Anna mielesi rauhoittua ja laita ajatushautomo taas vauhtiin. Tarvitset vain pienen merkin. 
                             Olli oli jo mielessään käynyt läpi kaikki tarjolla olevat aiheet, eikä hän yhä keksinyt yhtään mitään mistä kirjoittaa. Kohta hän olisi hukannut tunnin pelkkään aiheen valintaan ja aikaa tuhlaantui lisää koko ajan. Hän stressasi yhä vain enemmän. Hänen otsalleen kohosi kylmä hiki. Hän hikoili hyvin paljon. Iso hikipisara kerääntyi hänen nenänsä päähän ja putosi paperille, johon jäi suuri märkä läiskä. Olli luki läiskän kohdalla olevan otsikon uudestaan. Ei siinä lukenutkaan sikailu, kuten hän aikaisemmin luki, vaan seikkailu! Ja hanat aukesivat Olin päässä. Seuraavat puolitoista tuntia Olli vietti hyvin syvässä transsitilassa, joka muistutti hyvin läheisesti buddhalaisten munkkien meditointitilaa. Ollin kynä liisi paperilla uskomattoman nopeasti. Kynä ja paperi kirjaimellisesti savusivat. "Tutkimusmatkailijat olivat tutkivia matkailijoita, jotka eivät lomailleet kuten nykypäivän turistit..." "Seikkailu on heittää vanhat rytkyt kaapin perälle ja mennä ostamaan vain pinkkejä vaatteita." "Ja mistä tiedän mikä on seikkailu? Se on...." 
                             Jumala oli ekstaasissa. Hän näki tämän nuoren ajattelijan ja kiihottui hänestä. Niin uskomattoman pyhää ja mietiskelevää pohdintaa. Jumalainen seisokki! Ja vaikka Olli ei sitä itse tiennytkään, hän joutui tietämättään jumalallisen kosketuksen uhriksi. Jumala otti Ollin hellästi, koska tämä oli heidän ensimmäinen kertansa. Monta kertaa ja monella eri tavalla. Heidän ajatustensa välillä ei ollut eroa, he sulautuivat yhdeksi. Se oli kauneinta maan päällä ja taivaissa. Enkelkuoro lauloi taustalla Jumalalle ylistystä. Jopa Pyhä Pietari vilkaisi sivusilmällä tapahtumaa. 

                             Palohälytin rupesi soimaan ja kaikki juoksivat ulos salista. Ollin paperi oli syttynyt tuleen ja opettaja sammutti sen nopeasti vaahtosammuttimella. Paperista ei jäänyt jäljelle mitään. Kuitenkin jotenkin ihmeen kaupalla essee oli kirjoittunut puhtaaksi puupulpetin kanteen kaikessa kokonaisuudessaan. Pulpetin kansi irrotettiin ja lähetettiin sensoreille tarkastettavaksi.

                              "Seikkailu on seksiä Jumalan kanssa", Olli ajatteli mennessään noutamaan ylioppilaslakkiansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti