tiistai 25. syyskuuta 2012

Kuinka tulla Jumalaksi

Olen vaeltanut päiväkausia näkemättä ristinsieluakaan Amazonin sademetsän tiheämpääkin tiheämmässä viidakossa. Olen väistänyt myrkylliset sammakot, kuristavat pythonit ja paennut krokotiilien leukoja. Kohta tulisin löytämään sen, jonka vuoksi tänne saavuinkin. Hikisenä ja lähes kaiken toivon heittäneenä kuulin vihdoin ääntä pienen matkan päästä. Lehvikön takaa paljastuu uljas näkymä pienelle kylänaukiolle. Saavuin paratiisiini, koskemattomien villien luo. Mukaani olin ottanut käsiaseen, sytkärin, savupommeja, kovaäänisen ja taskulampun.
                              Villit, joiden kieltä ei kukaan muu kuin heidän kylänsä ymmärtänyt, tulivat vihaisia sotahuutoja karjuen osoittamaan minua pitkillä keihäillään. En panikoinut, vaan ammuin tarkan laukauksen kohti puunoksalla majailevaa apinaa, joka putosi kuolleena maahan. Heimolaiset hypähtivät maahan kovaa ääntä säikähtäen ja jähmettyivät paikoilleen. Vähän ajan päästä eräs heimolaisista uskalsi vihdoin nousta ja käveli varoen apinan luo. Se kantoi apinan ruhon eteeni ja polvistui. Muut heimon jäsenet tekivät samoin.
                              Minusta tuli kylän kuningas. Minulle annettiin kylän paras asumus ja tarjottiin heidän hehkeimpiä neitsyitään. Metsästyssaaliista sain aina mehevimmän osan. Käytin oman aikani opettaakseni heille kuvakirjoituksen avulla tarinaani siitä, kuinka olin Auringon poika, valkoinen mies valkoisesta valon maasta. Olin tullut maan päälle osoittamaan heidän erheensä ja tulisin tuomitsemaan heidät. Kunnes se tapahtuisi, he saisivat pitää minut tyytyväisinä. Minusta tuli siis oikeastaan jo suurempi kuin pelkkä kuningas tai kylän vanhin, sillä opetuksieni mukaan nuorille alettiin opettaa minun yliluonnollista jumaluuttani. En hallinnut pelkästään maallista maailmaa, vaan myös uskomatonta tulipyssyjen ja salamien maailmaa. Sunnuntai pyhitettiin minun palvomiselleni ja minua piti rukoilla hädän hetkellä. Äärimmäistä narsismia ulkoistettuna väkivaltafantasiaksi.
                               Jumala on olemassa vain, jos joku uskoo häneen. Jos kaikki uskovaiset lakkaavat uskomasta tiettyyn jumalaan, se jumala lakkaa efektiivisesti olemasta. Eihän jumalista ole olemassa mitään muita todisteita kuin paljas usko. Näin siis kun koko kylä uskoi minun olevan todellinen jumala, minusta tuli sekä kuvainnollisesti, että kirjaimellisesti Jumala.  Eikä kukaan pääse taivaaseen kuin vain minun kauttani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti