Olen vaeltanut päiväkausia näkemättä ristinsieluakaan
Amazonin sademetsän tiheämpääkin tiheämmässä viidakossa. Olen väistänyt
myrkylliset sammakot, kuristavat pythonit ja paennut krokotiilien leukoja. Kohta
tulisin löytämään sen, jonka vuoksi tänne saavuinkin. Hikisenä ja lähes kaiken
toivon heittäneenä kuulin vihdoin ääntä pienen matkan päästä. Lehvikön takaa
paljastuu uljas näkymä pienelle kylänaukiolle. Saavuin paratiisiini,
koskemattomien villien luo. Mukaani olin ottanut käsiaseen, sytkärin, savupommeja,
kovaäänisen ja taskulampun.
Villit,
joiden kieltä ei kukaan muu kuin heidän kylänsä ymmärtänyt, tulivat vihaisia
sotahuutoja karjuen osoittamaan minua pitkillä keihäillään. En panikoinut, vaan
ammuin tarkan laukauksen kohti puunoksalla majailevaa apinaa, joka putosi kuolleena
maahan. Heimolaiset hypähtivät maahan kovaa ääntä säikähtäen ja jähmettyivät
paikoilleen. Vähän ajan päästä eräs heimolaisista uskalsi vihdoin nousta ja
käveli varoen apinan luo. Se kantoi apinan ruhon eteeni ja polvistui. Muut
heimon jäsenet tekivät samoin.
Minusta
tuli kylän kuningas. Minulle annettiin kylän paras asumus ja tarjottiin heidän
hehkeimpiä neitsyitään. Metsästyssaaliista sain aina mehevimmän osan. Käytin
oman aikani opettaakseni heille kuvakirjoituksen avulla tarinaani siitä, kuinka
olin Auringon poika, valkoinen mies valkoisesta valon maasta. Olin tullut maan
päälle osoittamaan heidän erheensä ja tulisin tuomitsemaan heidät. Kunnes se
tapahtuisi, he saisivat pitää minut tyytyväisinä. Minusta tuli siis oikeastaan
jo suurempi kuin pelkkä kuningas tai kylän vanhin, sillä opetuksieni mukaan
nuorille alettiin opettaa minun yliluonnollista jumaluuttani. En hallinnut
pelkästään maallista maailmaa, vaan myös uskomatonta tulipyssyjen ja salamien
maailmaa. Sunnuntai pyhitettiin minun palvomiselleni ja minua piti rukoilla
hädän hetkellä. Äärimmäistä narsismia ulkoistettuna väkivaltafantasiaksi.
Jumala
on olemassa vain, jos joku uskoo häneen. Jos kaikki uskovaiset lakkaavat
uskomasta tiettyyn jumalaan, se jumala lakkaa efektiivisesti olemasta. Eihän
jumalista ole olemassa mitään muita todisteita kuin paljas usko. Näin siis kun
koko kylä uskoi minun olevan todellinen jumala, minusta tuli sekä
kuvainnollisesti, että kirjaimellisesti Jumala. Eikä kukaan pääse taivaaseen kuin vain minun
kauttani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti