On se sellaaasta?

Oletko koskaan uskonut tämänkaltaisen eliön pyörivän tutkien omaa kaukaisessa galaksissa tähtipölystä tiivistyneillä uurteisilla aivoillaan pohtimassa omaa olemassaoloaan, samalla saadeen toiselta samanlaiselta hiekkapussilta jalkahieronnan, joka ei ole liian intiimi, muttei liian vieras, ja yhdessä he ovat saarella, joka on uppoamassa, johon hyökyaalto on iskemässä ja tulivuori purkautumassa, mutta silti kaikki ovat hiljaa ja linnut eivät laula, mutta kaislikossa suhisee ja tiikerin vatsassa kurnii sammakko, joka on rupinen ja hidas, toisaalta he eivät tiedä muista pölypusseista, jotka ovat kehittäneet itseisymmärryksen, ja jotka myös itkevät omaa olemassaoloaan, mutta ottavat sen tyynesti, kyyneleet ovat yksittäiset, eivätkä tee puroa, jossa kalat uivat, vaan karhu on jo unten mailla, jonne kaikki muutkin joskus joutuvat, elleivät sitten vapauta itseään elämästä, joka saattaa kyllä olla vaikeaa, sillä viisasten kivi on oikeasti tekopyhien kivi, ja katinkulta ei ole kultaa ollenkaan, mutta kai meillä ja heillä vielä jokin mahdollisuus on, se vaan ei ole niin selvä, vaan harha, joka aamu-usvan lailla peittää arkijärkemme ja tekee meistä hulluja, mutta vain puoliksi, sillä toinen puoli, toimii koneen mukaan, ja koneella ei ole tunteita eikä tuoksuja, vain näköä, mutta jos on värisokea, ei erota vihreätä punaisesta ja silloin veri on harmaata, jolta se voi tietenkin muutenkin näyttää, jos on kadottanut elämästään jotain, joka voisi saada väsyneen virkoamaan ja uskomattoman uskomaan, ja joka kuitenkin yhdistää kaiken tämän johonkin, on se sellaaasta?