Optimoinnin harha

Kun jokin asia optimoidaan, se pyritään tekemään niin tehokkaaksi, nopeaksi, taloudelliseksi ja vähiten resursseja kuormittavaksi kuin mahdollista. On paljon ihmisiä, joiden koko työ perustuu erilaisten koneiden ja teoreettisten mallien optimointiin mahdollisimman taloudellisiksi. Optimointi on siis ilmeisesti aina positiivinen asia, sillä se vähentää turhaa kulutusta ja haaskausta sekä nopeuttaa toimintaa. Mitä haittaa optimoinnista muka voisi olla? Sehän on meidän kulttuurimme ydin tällä hetkellä. Hei beibi, optimoi mua.

                             Optimointi on erittäin hyödyllinen työkalu, kun sitä käytetään viisaasti ja pienissä annoksissa. Suurempien kokonaisuuksien optimoinnissa pitää kuitenkin olla erittäin tarkka, jotteivät vaikutukset olisi vahingollisia. Optimointi on vakavaa puuhaa, ja sen saa tehdä vain alansa rautainen ammattilainen tai muuten ollaan ongelmissa. Kyse on nimittäin siitä, että usein kun jokin asia optimoidaan länsimaisen hyötynäkökulman mukaisesti, asiaa tarkastellaan hyvin kapealla ja lyhyellä perspektiivillä. Näin optimointi näyttää ensi näkymältä onnistuneelta ja varmaan taloudellisesta hyödystäkin päästään nauttimaan, mutta pitkällä ajanjaksolla ongelmat ilmaantuvat ja ne ovat kaksi kertaa pahemmat kuin olisi kuviteltu. Tämä sivuaa yleisimmin länsimaisen ihmisen kaikki mulle nyt- asennetta, jossa halutaan täysi työnhedelmä ilman ponnistelua ja pyritään löytämään oikotie.

                             Optimoinnista saadaan eniten hyötyä, kun sitä käytetään asioihin, joissa ei ihmisen kädenjälki suorasti näy. Eli kun optimoidaan koneita ja ennustavia malleja, saadaan optimoinnista iloakin. Kun taas ruvetaan väärät ajatukset takana optimoimaan yrityksiä tai toimintoja, joissa ihminen on keskiössä, ajaudutaan helposti ongelmiin. Tämä johtuu siitä, että mikään työ, jossa ihminen on osana, ei toimi kuin kone, ja vain kone tottelee optimoinnin määräyksiä. Ihminen ei vain yksinkertaisesti mahdu optimoinnin asettamiin ahtaisiin raameihin. Tietenkin tämän väittämän voi haastaa, ja myönnän kyllä, että se voi toimia pienessä yrityksessä tai erittäin motivoituneilla työntekijöillä, mutta normaalitilanteessa optimoinnilla aiheutetaan vain ärsytystä ja työmotivaation laskua.

                              Kun ihmiset tekevät mitä tahansa, he jättävät ympärilleen inhimillisen tekijän, pienen hengitysvaran, kaikkeen tekemiseensä, joka mahdollistaa inhimillisen variaation ja työn tekemisen hymyssä suin. Kun tämä inhimillinen tekijä poistetaan, ihmisestä tehdään kone ja samalla mennään metsään ja lujaa. Optimointi poistaa kaiken "turhan" asioista. Mutta mikä oikeastaan on turhaa? Minkä rahallisen arvon annamme pienelle hidasteelle, joka antaa 10 sekunnin hengähdystauon tekijälle, ja jonka poistaminen itse asiassa onkin työnlaatua huonontava? Nämä asiat eivät ole suoraan ensikädeltä nähtävissä eivätkä putkinäköiset optimoijat itse asiassa niitä pysty näkemäänkään, koska setelinkuvat ovat silmät sokaisseet.

                             Seinä on koristeltu kauniilla ruusukuviolla. Sen puhdistaminen vie aikansa, koska kuviot vaativat huolellisuutta. Koristelematon valkoinen seinä olisi paljon nopeampi ja helpompi pitää kunnossa. Kauniin kuvan aivoissa laukaiseman kauneusaistimuksen hinnalle ei ole niin helppo antaa hintaa kuin viidelle ylimääräiselle minuutille seinänpesua. Ennen ylistinkin optimointia, mutta nykyään tunnustan optimoinnin hätkähdyttävät vaarat. Haluammeko elää maailmassa, jossa kaikki on täydellisesti tarkoitukseensa optimointia? Usko minua, emme halua. Onneksi tätä kirjoitusta ei ole optimoitu.