Mitä analyysilla tarkoitetaan? Analyysi merkitsee jonkun
asian jakamista pienimpiin mahdollisiin osiin, ja näiden alkeisosien välisten
riippuvuuksien tutkimista. Yleensä joudumme tekemään tahdonalaista työtä
pystyäksemme kunnolla analysoimaan asioita, sillä normaalisti aivomme toimivat
ensivaikutelmien ja stereotypioiden pohjalta. Siksi onkin äärimmäisen tärkeää
oppia katsomaan asioita pintaa syvemmältä, koska tosiasia on, että
ensivaikutelmat pettävät ja vievät meiltä monia mielenkiintoisia
mahdollisuuksia. Analyysi antaa oikeat eväät riskinottoon, joka usein johtaa
johonkin hienoon.
Ihmisten
pitäisi treenata omaa analyysisilmäänsä, jotta tällaisesta analyysikatseesta
tulisi refleksi. Kun kuljet kaupungilla ja silmäsi kiertelevät ihmisissä ja
katumainoksissa, koko ajan aivosi taka-alalla hyrräävät, purkavat osiin,
tutkivat ja uudelleen kokoavat näkemäänsä. Esimerkiksi kun näet mainoksen,
tutki mitä siinä mainostetaan, millä tavalla, mitä sanoja mainoksessa
käytetään, mitä värejä ja kuvia siinä on ja mitä tunteita se pyrkii
herättämään. Aina kun pystyt jakamaan näkemäsi pienempiin osiin, osaat varautua
niiden summavaikutusta vastaan ja mainoksen tapauksessa osaat rationaalisemmin
varautua viettelevään ostosvimmaa lietsovaan viestiin.
Hyvä
analyysisilmä on sinulle korvaamaton työkalu, joka antaa valmiuksia toimia myös
uusissa ja arvaamattomissa tilanteissa. Oikein käytettynä se antaa sinulle edun
muihin nähden kaikilla elämän aloilla ja pystyt saavuttamaan enemmän
vähemmällä. Yleensähän ammattilaisen ja noviisin ero on vain siinä , miten he
näkevät eri asiat. Ammattilaisen silmä on harjaantunut tunnistamaan ja näkemään
asian taakse, kun taas noviisi pohjaa tietonsa helposti näkyvillä olevaan
informaatioon. Pieni asia, mutta mullistava ero.
Jotkut
saattavat nyt ihmetellä, että eikö tuo jatkuva asioiden analysointi ole kauhean
rasittavaa? Siltä se saattaa tietenkin aluksi vaikuttaa, mutta itse asiassa
asia on aivan päinvastainen. Minulle ei esimerkiksi enää koskaan tule tylsiä hetkiä ja pystyn paremmin
nauttimaan niistä hiljaisistakin hetkistä. En myöskään ohita luonnon kauneutta
kännykän räpläämisellä tai turhanpäiväisellä mielenahdistuksella. Esimerkiksi jos
satun odottelemaan puistossa kaveriani, rupean vain katselemaan vieressä kasvavaa
koivua. Tutkin katseellani sen kaarnaa, uria, pituutta, väriä, lehtiä, lehtiruotia,
tuoksua, ääntä ja koko olemusta. Tässä ihmettelyssä kuluu tovi jos toinenkin ja
se muistuttaa minua siitä, että lopulta kaikki asiat liittyvät toisiinsa
tavalla tai toisella. Tämä tapa opettaa siis tasapainoista suhtautumista
elämään ja sen ihmeisiin. Ole siis kuin pikkulapsi, iloisena tutkien maailman
ihmeitä sellaisina kuin ne ovat, äläkä takerru näennäisyyksiin ja harhaan,
sillä todellisuus on aina pintaa syvemmällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti