Otetaan kaksi täsmälleen yhtä lahjakasta ja yhtä lujaa
harjoittelevaa urheilijaa. Nämä kaksi ovat kaikin puolin samanlaisia,
ainoastaan yksi yksityiskohta erottaa heidät. Toisella urheilijoista on
salainen ase, taikakalu. Hän sai aikanaan isoisältään punaiset kalsarit, joita
hän käyttää aina kilpaillessaan arvokisoissa. Tämä mitättömältä vaikuttava
asia, aivan tavalliset taikavoimattomat kalsarit, muuttuvatkin tässä
kontekstissa käänteentekeviksi ihmeamuletiksi, joka ratkaiseekin voiton
kilpailijalle. Tässä piilee plasebon kauneus.
Minä
rakastan plaseboa. Se on ilmaista ja hyvin tehokasta. Syön mielelläni sokeripillereitä,
jos luulen niiden tekevän minusta terveempiä. Teen tämän siis tietoisesti.
Yritän hakea plasebo-efektiä syömällä tietoisesti tehottomia pillereitä. Nyt
lukija rupeaakin nauramaan, että olen ymmärtänyt efektin väärin. Totta, tässä
ei nyt välttämättä ole kyseessä ihan virallisen määritelmän plasebo, mutta
kyllä se vaikuttaa silti minuun positiivisesti. Olenkin tällä hetkellä
etsimässä omaa taikakaluani, joka antaisi voimaa ja tietynlaisen terävyyden
minulle jokapäiväiseen elämääni. Onnenkalu voisi myös olla jokin mantra,
jumalilta saatu hiljainen rukous, jonka voimaan uskon ja jonka lausun vaikeissa
tilanteissa. Nyt kaikki ateistit älähtävät. Älä älähdä! En minä usko uskon
takia, vaan sen takia, että se toimii. En ole uskovainen, olen plasebolainen.
Plasebo
osoittaa kaikkein perustavanlaatuisimmalla tavalla aivojen biologisen vasteen
kaikkeen tekemiseemme. Mieli ja keho ovat yhtä ja vaikuttavat koko ajan toisiinsa
toisiaan muovaten näkymättömillä tavoilla. Niitä ei voi erottaa toisistaan,
vaan niitä on aina tarkasteltava yhdessä. Plasebon voima onkin uskomaton.
Tutkimuksissa on todettu, että esimerkiksi plasebon teho on yhtä hyvä ja
parempi kuin suurimman osan masennukseen käytetyistä lääkkeistä. Ainoastaan
vakavassa masennuksessa plasebo jää hieman tehossa lääkkeelle. Plasebo-efekti
antaa myös synninpäästön kaikilla entisaikojen parantajille ja shamaaneille. He
todellakin auttoivat avuntarvitsijoita, eivät välttämättä tehottomilla
loitsuilla tai rohdoilla, vaan sillä parantumisen uskolla, jonka he loivat
sairaaseen. Kun he näin auktoriteettina jakoivat rakkauttaan, jonka tarkoitus
oli parantaa, sairas toipui. Tai ne jotka eivät parantuneet, eivät uskoneet
tarpeeksi.
Kuten
arvata saattaa, myös plasebo-kiihkostakin voi sokeutua. En luottaisi pelkkään plaseboon
murtuman parantumisessa, vaan kaipaisin kyllä kipsiä. Mutta minä haluankin
hoitaa koko potilasta, sekä mieltä että kehoa. Siksi meidän onkin otettava plasebo
ja mielihoito osaksi länsimaista lääketiedettä. Esimerkiksi syöpäpotilas voisi
käyttää joka päivä viisitoista minuuttia mielikuvaharjoitteluun, jossa hänen
kehonsa tuhoaa syöpäsoluja onnistuneesti. Tällainen erittäin pieni asia
suuressa kokonaisuudessa, voikin olla juuri se ratkaiseva asia joka takaa
onnistuneen parantumisen. Yritän silti vielä lisäksi sanoa, että en kaipaa
lisää puoskareita ja homepaatteja. Minä kaipaan älykästä plaseboa ja
mielenharjoitusta. Tiesitkö muuten, että lukemalla minun esseitäni sinä tulet älykkäämmäksi
ja terveemmäksi? Mietipä sitä hetki ja anna sanojeni parantaa sinut, sillä se
on totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti