Minun sisälläni on alieni. Pieni pirulainen, joka tarttui
mukaani tahtomattani filosofian kurssilta. Tämä riiviö kasvaa joka päivä
isommaksi ja isommaksi. Välillä voin tuntea sen potkivan rinnassani. Se lisää
ruokahaluani ja kiihdyttää mieltäni. Jossain vaiheessa xenomorphini purkautuu
ulos ja lähtee verenhimoisesti etsimään uutta uhria. Tältä minusta tuntuu, kun idea
ilmestyy mieleeni. Ideani tarttuvat mukaan paikoista, joista en uskoisi ja
aikoina, jolloin en arvaisi. Ajatukset myös kypsyvät usein uskomattomalla
nopeudella. Kun tuo ainutlaatuinen oivallus sitten on kypsynyt täyteen
mittaansa minun aivokammiossani, se purkautuu ennennäkemättömällä voimalla
ulos. Näky ei ole mukava. Räjähdysvoimainen rinnasta ulos purkautuminen on
väkivaltainen ja sotkuinen, mutta välttämätön.
Kun
ajatuksenhimoinen essee parkaissut ensimmäisen huutonsa, se haistelee
ympäristöään. Se haluaa ajatuslihaa ja on erittäin nälkäinen. Se hyökkää
välittömästi intellektuaalisesti heikoimman yksilön kimppuun ja repii sen ajatuskäytännöt
palasiksi. Se kylvää vain tuhoa jälkeensä, mutta joskus se saattaa jättää
uuteen isäntäänsä myös lapsensa kasvamaan. Näin ideani hyppii yksilöistä
toisiin leviten kulkutaudin lailla. Tämä rutto ei tosin tapa, se vain
vahvistaa. Tietenkin joissakin tapauksissa on esseen uhri jouduttu kiidättämään
sairaalan teho-osastolle, kun sielun pinttymien siivoaminen on ollut liian
raskasta. Kyseinen ihminen kyllä selvisi, mutta aloitti itse kirjoittamaan.
Tulinko luoneeksi hirviön? Toivottavasti, tai en olisi itseeni tyytyväinen.
Miten
ideani vaikuttavat kaikkein alimmalla tasolla? Ne on geneettisesti ohjelmoitu raastamaan
kaikki vanhat näyttämöt alas ja täyttämään aivokuoret epäilyllä ja
ihmettelyllä. Kukaan ei säästy. Tämä kuulostaa hyvin lohduttomalta. Sitä se
onkin, mutta aina on myös toivo. Tuhon jälkeen alkaa uusi aika. Aivot
palautuvat ryöpytyksestä ja löytävät ne uudet alueet, jotka ovat ennen olleet
vanhan ajatusrakenteen vankeja. Nämä vangit ovat iloitsevat vapautumistaan railakkaasti
ja jakavat salaisuutensa koko egon kanssa. Laita aurinkolasisi päähän, sillä
tapahtuma on häikäisevä. Siinä on kyseessä uuden ja vanhan synteesi. Lopulta
rutto jättää ihmisen paremmaksi kuin se oli aikaisemmin. Siinä on minun virukseni.
Miten
sitten voit suojautua minun ideoiltani? Haluaisin tässä antaa pari vinkkiä
teille pelokkaille nurkissa luuhaajille. Yksinkertaisesti sanottuna, te ette
pääse minulta mitenkään pakoon. Minun esseeni kyllä löytävät teidät. Pakene vaikka
koko maailman ääriin, mutta minä löydän sinut lopulta. Pelottaako?! Pelkäät
turhaan! Miksi pelätä väistämätöntä? Ethän sinä pelkää kuolemaakaan vaikka et
sitä pysty välttämään. Esseeni on välttämättömyys, kuten hengittämäsi ilma.
Siksi sinä et pääse siitä koskaan eroon. Esseeni on jo sinussa ja sinä olet
siinä. Xenomorphi on meissä jokaisessa ja purkautumisillaan. Veri on happoista
ja se polttaa. Kirvelee ja silmiin sattuu mutta minä vain jatkan. Laulu raikaa
ja elämä on kivaa. Kiitos, kiitos! Esseen essenssi on viimeinen reagenssi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti