Lakkaa välittämästä

Liian monet ongelmat juontavat turhasta välittämisestä ja mielen vangiksi jäämisestä. Kuulostaako oudolta? Tarkoitan seuraavanlaisia tilanteita. Esimerkiksi, kun joku tuntematon haukkuu sinun jumalaasi internetin keskustelupalstalla tai toinen sanoo pistävän kommentin kadulla ihramakkaroistasi. Tietenkin loukkaus sattuu sillä hetkellä, mutta miksi se oikeastaan sattuu? Miksi tuntemattoman ja/tai anonyymin ihmisen kommentti on niin pistävä miekanisku sydämeen, vaikka minulla ei ole mitään syytä ottaa mitään tällaista puhetta tosissaan, koska puhuja ei tunne minua millään tavalla enkä minä häntä. Tämä on vakava asia, joka vaikeuttaa monien tavanomaista elämää. Havaintojeni mukaan erityisesti naiset jäävät vatvomaan erilaisia pistäviä kommentteja ja antavat niiden hallita elämäänsä mitä tuhovoimaisimmilla tavoilla. Lakatkaa ihmiset välittämästä! Se ei ehkä ole helppoa, mutta senkin oppii.

                             Ihmisten pitää löytää oma sisäinen "henkensä". Se sielun osa, joka on jokaisessa ollut jo pienestä asti. Se arvo mikä sinulle kuuluu ihmisenä, ja jota kukaan ei voi ottaa pois millään fyysisellä tai psyykkisellä kiusalla. Se arvontunto, joka tulee sinulle ihmisyyden kokemuksena, ja joka antaa sinulle oikeuden päättää itsestäsi ja hyvällä tavalla säilyttää autonomisuutesi ja kunniasi. Omanarvontunto, joka ei väheksy tai panettele muita saadakseen itsensä tuntemaan olonsa parhaimmaksi. Palava elämänliekki, joka ottaa kaiken "sellaisenaan", eikä jätä turhaa asiaa painamaan mieltään ja samalla hyväksyy itsensä. Minä olen minä, vaikka olisin vain muurahainen ja minulla on oma arvoni, joka tulee siitä vain, että minä olen minä. En tarvitse kenenkään hyväksyntää tai sääliä tunteakseni oman arvoni. En silti putoa sudenkuoppaan ja luule olevani muita parempi tai ansaitsevampi, vaan otan kaikki ihmiset vastaan samanlaisella arvolla, millä arvostan itseänikin.

                             Sinä tulet vanhaksi. Kaikki mitä omistat tulee katoamaan ja jokainen, jota rakastat tulee kuolemaan. Tämä on pelottavaa enkä itse pidä näiden sanojen kirjoittamisesta, puhumattakaan ääneen lausumisesta. Se on kuitenkin totta. Miksi jäisin kiinni näihin näennäisyyksiin, joita meille tuputetaan joka tuutista? Että arvosi pohjautuu siihen, kuinka kauniilta näytät, kuinka paljon rahaa tuotat tai kuinka hyvä ihminen olet? Ei. Minun oma arvoni ei voi perustua mihinkään näistä, sillä kuten todettua, mikään näistä ei ole pysyvä pohja terveelle minuudelle. Voin tukeutua vain siihen tietoon, että minä itsessäni, mitään tekemättä, mitään ansaitsematta, mitään tuottamatta, esittämättä mitään ja vain olemalla minä, saan olla ja olen minä.

                             En usko kummituksiin tai henkiin. En tiedä uskonko sieluun, mutta jokin minun sisälläni palaa, jotakin jota en voi sivuuttaa. Jokin voimavirtaus, joka saa jalkani liikkeelle ja joka herättää minut kehostani aamulla. Oletko valmis? Ota koppi, elämä tulee! Todellinen ihminen. Ihminen pinnan alla, syvällä kaiken pintapuolisen tarkastelun alla. Minun ihmisyvyyteni. Siellä syvyyksissä ui valkoinen valas, Moby Dick, ja sen minä vielä metsästän.