lauantai 2. kesäkuuta 2012

Raskaiden asioiden nostaminen toistuvasti ylös ja alas


Minulla on hiki ja väsyttää. Lihaksiani pistelee väsymys ja keuhkoni haukkaavat happea nälkäisinä. Tulin nimittäin juuri hetki sitten salilta. Kuntosali on oikeastaan aika outo paikka, mutta samalla myös äärimmäisen mielenkiintoinen paikka. Ihmiset saapuvat samaan tilaan kukin toteuttamaan omia tavoitteitaan ja hikoilemaan samojen loisteputkilamppujen alla. Yleensä ihmiset eivät paljon pohdi muiden tekemisiä, vaan keskittyvät tiiviisti omiin treeneihinsä. Lepotauoilla tietenkin itse annan oman katseeni kierrellä arvostavanhyväksyvästi kroppansa edustaviksi muokanneiden kehoilla. Treenaan katsettani olemaan voimakkaampi ja silmälihaksiani katsomaan tarkasti väsymättä. Kai minullekin on salilla tilaa?
                             Minua on itse asiassa aina pohdituttanut sana kuntosali. Ensinnäkin mielestäni sali tai kuntosali kuulostaa hieman tylsältä ja sekoitan sen johonkin muuhun mielessäni. Jos joku sanoo juuri käyneensä salilla, tiedän kyllä, että he tarkoittavat kuntosalia, mutta silti aivoni rupeavat heti miettimään eri tapahtumaketjuja. Jaa hän tuli siis juuri konserttisalista? Leikkaussalista? Luentosalista? Tämä sekoittaa minua. Siksi pyydänkin nyt ihmisiä sanomaan sanan kuntosali aina kokonaisuudessaan. Säästätte tällä pienellä eleellä minun aivojani. Saksan kielessähän kuntosali on nimeltään Fitnessstudio. Minusta tuo sana on aivan loistava! Suomen kielessäkin olisi hyvä siirtyä käyttämään termiä kuntostudio, lihastamo, massatalo, hikistämö tai miksei vaikkapa voimistamo. Ei ainakaan tulisi enää sekaannuksia.
                             Niin, että mitäs minä sitten itse teen siellä salilla silmien treenaamisen lisäksi? Venyttelen leukojani? No, minä nostelen raskaita asioita ylös ja alas useaan kertaan. Teen työtä maapallon gravitaatiokenttää vastaan. Tämä työ ei varastoidu mihinkään akkuun käytettäväksi, enkä tee mitään muutakaan järkevää kuten hakkaa halkoja. Lihas vain väsyy ja paita hikeentyy. Kaikki vain paremman kropan tähden? Ei. Kyseessä on filosofinen itsensä kehittäminen. Kohti tuntematonta ja sen yli. Koska ihmisen muotokuva on sitten valmis? Ei koskaan, koska kun saavuttaa tavoitteensa, edessä siintää jo toinen. Siksi siis ,vain rauta ylös ja alas, kyllä se siitä. Maailma kyllä toimii normaalisti. Minä vaan jatkan treeniä. Aika hassua kun sitä tarkemmin ajattelee, vai mitä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti