Haarukkaa oikeassa kädessä pitävien vallankumous

Minä olen hylkiö. Sivistyneen yhteiskunnan hyljeksimä rakkikoira, joka etsii paikkaansa arvokkaiden ihmisten ruuantähteiden joukosta. Maailma ei ymmärrä minua ja kaikki johtuu minun vasenkätisyydestäni. En itse asiassa ole kokoaikainen vasenkätinen, vaan käytän sitä vain siinä tarkoituksessa johon se parhaiten sopii. Syön leftillä. Haarukka oikeaan ja veitsi vasempaan kouraan. Kuin Luoja olisi niin aina tarkoittanut. Ainoa oikea ja paras tapa syödä.
                      Minä en siis ymmärrä miten ihmiset oikein kuvittelevat, että veitsen pitäisi olla oikeassa ja haarukan vasemmassa kädessä. Se tuntuu käsittämättömän luonnottomalta! Perusteluina yleensä kuulee, että pihvin leikkaaminen on voimaa ja tarkkuutta vaativaa hommaa ja siksi veitsi on oikeassa kädessä. Paskapuhetta. Jos sinulla ei ole voimaa tarpeeksi pihvin paloitteluun vasemmassa kädessä, on ihme, että vielä jaksat edes pysyä pystyssä tuolilla. Oikea käsi on tietenkin motorisesti tarkempi oikeakätisillä ja siksi siihen kuuluu oikeutetusti kuningas haarukka. Se pyörittelee, rei'ittää, nostaa, tanssittaa ja muussaa ruokapalat baletin tanssijan siveydellä ja eleganttiudella. Se on ruokailuvälineitten Leonardo Da Vinci, yleisnero, joka on jäänyt tyhmemmän, mutta filmaattisemman veljensä varjoon.
                      Annappa pikkulapselle haarukka ja veitsi käteen. Lapsi ottaa luonnollisesti hetkeääkään miettimättä haarukan oikeaan ja veitsen vasempaan kätöseensä. Lapsikin sen tietää. Kun hän vanhenee, hänet opetetaan väkivallan uhalla käyttäytymään ruokapöydässä "oikean" etiketin mukaan ja hänen luontonsa tapetaan. Rauha lasten oikeille ruokatavoille   etikettien taivaassa.
                       Minä olen kyllästynyt tähän. En halua enää nähdä yhtäkään kyyneltä pienen kerubin kasvoilla, kun hänet pakotetaan väärän syömistavan katkeroittavaan muottiin. Minä aloitan vallankumouksen. En lepää, ennenkuin jokainen on vapaa syömään tyylillä millä hyvänsä, jopa sormilla sörkkien tai suu auki ahmien. Minä en nuku levollisesti, ennen kuin viha haarukkaa oikeassa kädessä pitäviä kohtaan on tästä valtakunnasta kitketty. Tässä vielä viimeinen toive ihmisille, jotka eivät tule ymmärtämään minua. Minä jollain tasolla ymmärrän teitä ja tiedostan pelkonne. Vallankumous ei ole kivuton. Seuraavan kerran kun näette heimoni jäsenen, miettikää: "Mitä väliä oikeastaan?"