Kahvikulttuuri - kärsimyksen kulttuuri

Siltä ei pääse pakoon. Sitä tyrkytetään kaikissa tilaisuuksissa ja illanistuaisissa. Se koukuttaa salakavalasti ja muuttaa ihmisen kalpeaksi aaveeksi itsestään. Tarkoitan tietenkin kahvia. Minä vihaan kahvia. Tarkemmin sanottuna minä vihaan tätä pakottavaa ja kaikkialle tunkeutuvaa kahvikulttuuria. Toivon, että tulevat sukupolvet voisivat elää Suomessa, jossa suurin osa kansasta ei tarvitsisi joka aamuista fiksiään piristettä, jotta he voivat suoriutua yksinkertaisimmistakin toimista.
                      Tämä kirjoitus saattaa vaikuttaa kahviaddiktin mielestä hullulta, mutta kuulkaapa minun, kahviabsolutistin, kantani. Aina minne menenkin tässä maassa, törmään kahviin jossakin muodossa. Minua yököttää se kahvin ylimielinen ylistäminen ja ansaitsematon kehu, joka velloo kaikkialla yhteiskunnassamme.
 "Mennäänpä tästä Jutan kanssa kahville, ostamaan jotkut viiden euron maitokahvit ja ollaan niin kaupunkilaisia ja rentoja."
"Minä en voi tehdä mitään aamulla ennen kuin olen saanut aamukahvini."
"Laitetaan uusi pannullinen, en ole juonut vielä kuin neljä kuppia."
"Minä juon vain espressoa ja muita hienompia kahveja."
"Täältä kuppi kahvia ilmaiseksi!"
"En juo kahvia. MITÄH!??" Näitä esimerkkejä olisi loputtomiin.
                        Useimmille kahviaddikteille kahvin juonti on pinttynyt tapa. Tapa on kehittynyt hiljalleen vuosien saatossa, eikä kahvin kärsimystä aiheuttava koura irrota helpolla. Kahvin sisältämä kofeiini on piriste, joka aihettaa riippuvuutta ja fyysisiä vieroitusoireita. Siksi usein kuuleekiin kofeiininarkkarin valitusta pääkivusta ja hikoilusta, kun viimeisestä annoksesta on päässyt vierähtämään liian pitkä tovi. Arvostaisin kahvinjuojia paljon enemmän, jos he käyttäisivät sitä kuten jokaista päihdettä kuuluu käyttää, enimmillään kerran viikossa ja kohtuudella. Mielestäni näin vahvaa päihdettä kuin kofeiini, pitäisi käyttää vain kun tarvitsee valvoa jonkin tärkeän työn takia tai fyysiseen suorituskykyyn ylimääräisen tehon. Muuten sen käyttöä pitäisi rajoittaa.
                        Tarjoappa lapselle kuppi kahvia. Lapsi varmasti irvistää kahvin kitkerää mullan makua. Lapsen makuaisti on vielä turmeltumaton ja se langettaa vaistonvaraisesti oikean tuomionsa. Meidän absolutistien on jaettava oikeaa informaatiota kahvin vaaroista ja viivyttää lapsen ensimmäisen kahvikupin ryystämistä niin myöhään kuin mahdollista. Tutkimusten mukaan mitä aikaisemmin kahvinjuonti on alkanut, sitä vaikeampi se on lopettaa.
                         Vielä viimeinen toive. Kun seuraavan kerran näet lapselle tarjottavan kahvia, kysy tarjoajalta, antaisiko hän lapselle myös viinaa ja tupakkaa? Sillä yhtä paljon hän tuhoaa ja addiktoi lasta paholaisen piristeellä. Ja ensi kerralla kun sinulle tulee vieraita,tarjoa heille vettä tai vihreää teetä. Työpaikalla kieltäydy maksamasta yhteiseen kahvikassaan. Jaa ihmisille oikeaa tietoa kahvin vaaroista. Ryhdy anti-kahvistiksi, kahvipoliisiksi, joka muistuttaa yhteiskuntaamme sen mädänneisyydestä. Muutos lähtee pienistä teoista, mutta yhdessä me voimme tehdä sen. Kahviton Suomi 2037, parempi Suomi.