"Siis tämähän on vain minun tulkintani"

On väsyttävää kuunnella suurinta osaa ihmisten välisistä väittelyistä. Ihmiset nimittäin riitelevät useimmiten keskenään sellaisista asioista, joista heillä itselläänsäkin on vain kangastusmainen harhakuva. Suurin osa väittelyistä on siis alusta asti tuomittu päättymään pattitilanteeseen, jossa kumpikin osapuoli huutaa omaa mielipidettään kuurona toisen mietteille. Tällainen toimintapa on julkea loukkaus ihmisyyttä, aikaa ja luontoa vastaan. Lähtekäämme siis purkamaan keskustelun solmukohdat auki ja vapauttakaamme ystävällismielinen keskustelunhenki sen kurjasta vankeudesta ja antaakaamme sen liihottaa kohti dialogitaivasta.
                       Väittelyiden ongelmat juontavat perimmillään erilaisista tavoistamme hahmottaa todellisuutta. Toinen ihminen aivan oikeasti näkee fyysisen maailman eri tavalla, tekee sen pohjalta loogiset johtopäätökset ja muodostaa mielipiteensä tältä biasoituneelta pohjalta. Toinen ihminen tekee aivan samat asiat, mutta lähtee erilaisesta lähtökohdista, erilaisesta maailman kuvasta. Näin he saapuvat samasta fyysisestä maailmasta tehdyistä havainnoista aivan erilaisiin tuloksiin. Tämä pitää ehdottomasti pitää mielessä ja samalla ymmärtää, että päästäksemme lähemmäs sulavaa dialogia, on väittelyn kummankin osapuolen pystyttävä myöntämään oma kyvyttyömyytensä nähdä maailma täydellisen objektiiviesesti. Kun keskustelun aloitetaan tältä pohjalta ja näistä lähtökohdista, voidaan vihdoin saavuttaa jotain. Siis tiivistettynä, jos emme osaa myöntää omalla egollemme, ettemme aina osaa tulkita maailmasta objektiivista tietoa, emme myöskään koskaan pääse mihinkäänhedelmälliseen lopputluokseen. Suurin loukkaus koko ihmiskuntaa kohtaan on röyhkeästi väittää oman tapansa nähdä maailma olevan  se ainoa oikea ja alkaa tuomitsemaan ja räyhäämään sen premissin sokaisemana.
                     Minulla on ehdotus kaikkiin kuumeneviin väittelyihin ja kinasteluihin. Kun huomataan väittelytilanteen pikkuhiljaa ylikuumenevan, käsketään keskustelun kummankin osapuolen sanoa aina oman väitteensä loppuun:"Siis tämähän on vain minun tulkintani." Kuvittele, kuinka naurettavalta itsensä kiihkoon kiihottanut mielipiteensä pakottaja näyttää, kun hän ensin päästää suustaan täyslaidallisen ja lopuksi kiltisti myöntää tämän kaiken olevan vain hänen henkilökohtaista näkemystään, eikä mitään jumalallista pyhää sanaa. Tämä yksinkertainen toimenpide laskisi näkemykseni mukaan kaikkien keskustelujen keskimääräistä lämpötilaa ja näin parantaisi myös vierestä seuraavien ilmapiiriä. Mutta hei, mitä minä nyt oikeasti tästä tiedän? Tämä on vain minun tulkintani asiasta.