Ihmisten ominaisuudet tilastollisina todennäköisyyksinä

Olen viime päivinä leikitellyt eräällä idealla miettien sen vaikutuksia. Idea on yksinkertaisuudessaan tämä. Kuvittele, että ihmisen sielu menee kuoleman jälkeen eräänlaiseen tyhjiöön, jossa se odottelee muiden sielujen kanssa jonkin aikaa, kunnes palaa taas maan päälle uutena yksilönä. Buddhalaisuudessahan on juuri tällainen käsitys sielusta, sielu kiertää elämisen syklejä kunnes vapautuu parhaassa tapauksessa kaikesta ja pääsee nirvanaan. Ihmisen elämässä tekemät teot, karma, vaikuttaa siihen, miksi eläimeksi ihminen syntyy uudessa elämässään.

                             Omassa ajatusrakennelmassani yhdistän tämän buddhalaisen sielunelämän tilastolliseen todennäköisyyteen. Populaatiotasolla ihmisten eri ominaisuudet vaihtelevat Gaussin käyrän mukaan. Esimerkkinä tämä tarkoittaa sitä, että todennäköisimmin ihmisten pituus vaihtelee tietyllä välillä. Suuri enemmistö on keskipituista ja mitä kauemmas keskiarvosta siirrytään, niin todella pitkät ja todella lyhyet ihmiset ovat harvinaisempia ja harvinaisempia. Mutta kuitenkin tällaisiakin Gaussin käyrän reunalla olevia ihmisiä on olemassa, ihan matemaattisten todennäköisyyksien perusteella. Lähes kaikki ihmisen biologiset ominaisuudet jakautuvat vastaavanlaisesti, kuten esimerkiksi älykkyys ja komeus.

                             Laitetaan nyt yhteen todennäköisyydet ja sielu. Leikitään, että kun tämä eräs sielu on välitilassa odottelemassa uutta ihmis-elämäänsä, tämän tulevan ihmisen kaikki ominaisuudet arvotaan tilastollisina todennäköisyyksinä. Jos hänellä käy todella hyvä tuuri, hänestä tulee erittäin komea, älykäs ja pitkä, mutta taas ei, sielusta tulee ruma, tyhmä ja lyhyt. Keskimäärin tosin sielusta tulee jotain siltä väliltä, vaikka hieman tyhmempi ja keskimääräistä pidempi. Jatketaan ajatusleikkiä. Tämä sielu saisi itse päättää ottaako se vastaan hänelle arvotut ominaisuudet ja lähtee maan päälle, vai haluaako se arpoa uudet arvot. Jos hän ei tyydy saamiinsa arvoihin, hänelle arvotaan uudet, mutta tähän uuteen arvojen arvontaan tulee parametri, joka muuttaa yhden ominaisuuden Gaussin käyrää huonompaa päätä kohti. Näin tavallaan aina sielun tehdessä "mulliganit", se ottaa kasvavan riskin tulevien arvojen huononemisesta. Lopulta kun sielu on tyytyväinen arvoihinsa se lähetetään maan päälle elämään ihmisenä, jonka kyvyt ja ominaisuudet vastaavat juuri arvottuja arvoja.

                             Olen vielä jatkanut tätä ajatusleikkiä pidemmällekin. Ennen kuin sieluille arvottaisiin omat maanpäälliset ominaisuutensa, he saisivat itse päättää minkä eläimen tai ihmisen muodon he ottavat, eikä karma siis määräisi lajia. Näille sieluille näytettäisiin erilaisia brosyyreja, mainoksia, videoita ja puheita, ja yritettäisiin houkutella ne tiettyä lajia kohti. Suurin osa sieluista valitsisi erittäin mielellään leijonan, karhun, lehmän tai vaikkapa sammakon elämän. Juuri kukaan ei haluaisi ottaa ihmisen elämää, koska sielut tietävät, että se on kaikista raskain. Kun sielu valitsee alemman eläimen elinmuodokseen, eläimen elämä maanpäällä on kuin sielu olisi autopilotilla ja vain seuraa eläimen alemman aivotason päätösten tekoa. Ihmismuodossa taas sielu ei voi antaa alitajunnan tehdä kaikkea, vaan sen on itse toimittava ja otettava vastuu, koska ihmisessä sielu pääsee ja joutuu itse ohjaamaan kaikkea. Tietenkin välillä alitajunta pääsee ottamaan vallan, mutta mitä paremmin sielu ohjastaa kehoaan, sitä paremmin se pystyy keskimäärin elämään elämäänsä. Tästä johtuen vain kaikista uhkarohkeimmat, seikkailunhaluisimmat ja hulluimmat yksilöt valitsevat ihmisen muodon. Muista siis, että sinunkin sielusi on valinnut juuri sinut sellaisena kuin olet, koska se oli tarpeeksi urhea ja rohkea lähteäkseen maahan tullakseen sinuksi. Ole sen luottamuksen arvoinen.