keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Nauravan ihmisen naura


Hahahhah. Hihihiihi. Hoohohooohoo. Ho. Heko heko heko ko. Hömps Hömps höhöhörrörröö!

                             Ota mukava asento. Suorista selkäsi ja työnnä rintasi ulos. Viritä kasvolihaksesi ystävälliseen hymyyn, pinnistä poskilihaksesi pieneen piruiluun. Ota todella syvään henkeä ja naura sitten ääneen sydämesi kyllyydestä. Hohohoho! Hahahahaha! Älä nyt vielä lopeta! Jatka vaan! Hahahahha. Heehehhh eheheh? Älä nolostu, ei sinua kukaan katso. Naura! Herp herp har har. Hiki hiko. Päästä itsesi valloilleen niin, että vatsalihaksesi ovat huomenna kipeät. Hiiah hiiah hahah aha ho oho eko heko. Tulee lämmin ja hyvä fiilis, eikö totta? Miksi et siis nauraisi useammin?

Huhuhu hahahahha heheheh hihihi hohoh hyhyhyh yyh yhyh naah naah hir hir herp herp kerk kek!

                             Minä nauran. Olen tyhjännauraja. Nauran vain ja nauran lisää. Nauran nauramisesta närkästyville. Pystyn nimittäin aistimaan ihmisen nauru-auran, nauran. Se ilmenee ihmisen tavassa kantaa itsensä, jokaisessa sormen liikutuksessa ja nenän tuhautuksessa. Jokainen säkenöi ja heijastaa koko ajan omaa nauraansa. Naura määritellään pohjimmiltaan nauru-indeksistä, eli nauruista per päivä. Hyvä keskimääräinen nauru-indeksi, johon kannattaa pyrkiä on vähintään 15 naurua päivässä. Sillä pääsee jo pitkälle, sillä nauruhan tunnetusti pidentää ikää. Jos et muuta keksi, niin naura tyhjälle! Älä välitä vaikka muut hämmentyisivät, vaan pyydä heitä liittymään nauravaan joukkoosi! Naura nauramattomien kanssa, älä nauramattomille. Vahingoniloinen nauru pilaa tunnelman.

Hönk hönk könk könk. Narpati narpati larpati larpati. Hröönks hröönks nööf nööf köm köm!

                             Ihmiset nauravat hyvin monilla eri tavoilla. Nauramistyylit ovatlom erittäin ihastuttava ja valtaisan mielenkiintoinen aihe. Välillä minusta tuntuu siltä, kuin olisin naurukeologi, joka keräilee nauruja. Nauhoitan eri ihmisten nauruja c-kasetille ja kuuntelen niitä kotonani. Toistan syvimpiä hohotuksia ja korkeimpia hihityksiä ja tutkin niiden ominaisuuksia. Niiden pituutta, möreyttä, voimakkuutta, heleyttä, tunnetta ja tempoa. Ah, kuinka tuo nauru lähtee syvältä vatsasta! Ah, kuinka heleä sointi tuossa ohuessa naurussa on! Jokainen nauru kuvastaa persoonallisella tavalla naurajaansa. Mielestäni ei ole olemassa huonoja nauruja. Tai no, kerran kuulin naurun joka kuulosti siltä, kun moottoria yritettäisiin käynnistää. Pryyrrhngn! Pryyyhahahahnnggk! Pryt pryt pryynks pryynks! Toisaalta siinäkin oli oma charminsa.

Aaah hahahaha. Uuuh uhh uh uh. Oooh hoh oh ho. Heeeh heh heh heh.

                             No nyt minä lopetan tämän esseen. Naurut on naurettu. Ei tässä maailmassa oikeasti ole mitään nauramisen arvoista. Elämä on vakavaa. Ole sinäkin.

Hahahhah haa ha hahaa... Ha hah... He heh...... Heh............Höh?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti